Liikuntaa inhonneet, nykyään liikkuvat

Tajusin ja huomasin että salitreeni on paras keino parantaa ulkonäköä.

Löysin liikunnan ilon opettelemalla pois siitä suorituskeskeisyydestä, johon koululiikunta perustui ja tajuamalla, että kyllä niitä kaloreita palaa, vaikkei syke treenin ajan olisikaan pilvissä, yms. Ostin kuntopyörän ja aloin polkea sillä hyvin kohtuullista vauhtia päivittäin samalla telkkaria katsellen tai musiikkia kuunnellen, ja heti putosi kiloja. Siitä sitten vähitellen etenin hölkkäämiseen, yms. kun itseluottamus kasvoi.

Tsemppiä sulle! Muista kärsivällisyys ja hitaasti eteneminen! :)

Hanki personal trainer. Yksin en olisi ikipäivänä saanut itseäni liikkumaan. Ei kerta kaikkiaan ole mielenlujuutta. Alan heti löysäillä ja keksiä tekosyitä, enkä tee läheskään täydellä teholla, jos joku ei potki perseelle.

Salitreeni ainakin on ihan kuolettavan tylsää eikä innostus pysy kauaa.

Kannattaa kokeilla rauhassa eri lajeja, valitset sen mistä pidät.

Kokeilin eri lajeja kunnes löytyi pari joista pidän. Lajeiksi löytyi melonta ja kuntonyrkkeily. Edelleenkään en voi sietää pesäpalloa tai lentistä joita koulussa oli aina.

Työmatkapyöräily.

Väkisin ei saa itseään innostumaan liikunnasta, eli sillä että haluaa sopia johonkin muottiin tai kokea olevansa kelpo kansalainen käymällä salilla. Nykyään kun tuntuu olevan muotia toi että kaikkien pitää käydä salilla.

Kannattaa miettiä itselle sopiva laji. Voi alottaa vaikka jostain kevyestä. Sitten huomaa miten hyvä olo liikunnan jälkeen tulee. Ja kokeilla eri lajeja kunnes oma löytyy :) Esim voi aloittaa kävelylenkeillä.

Itse inhosin ennen sitä rankkaa tunnetta mikä tulee kun liikkuu, sitä että "en jaksa enää yhtään". Se tuntu kamalalta. Aloitin siis käymällä lenkillä, aluksi en jaksanut hölkätä kun pari sataa metriä (tai en varmaan sitäkään) kerralla, ja sitten piti kävellä. Vaikka se silloin tuntui ihan kamalalta itsensä rääkkäykseltä sillä hetkellä kun juoksi/hölkkäsi, niin lenkin jälkeen oli niin hyvä olo! Jäin sitten koukkuun siihen hyvään oloon mikä siitä tuli.

Kun alkoi huomata pikku hiljaa että jaksoi pidempiä matkoja kerralla, aloin asettaa itselleni tavotteita, juoksin paljon samaa lenkkiä eli en antanut itselleni lupaa kävellä ennen sitä ja tätä etappia, ja pidensin matkaa. Siitä tuli aina tosi hyvä fiilis kun onnistui aina pidentämään sitä matkaa jonka jaksoi kerrallaan juosta. 

Kun olin jonkin aikaa lenkkeillyt vain, muistin että rullaluistelu oli kivaa lapsena, ostin siis rullaluistimet ja nyt kesäisin vedän samalla tyylillä rullaluistimilla lenkkiä, eli asetan omia tavotteita jotka haluan voittaa.

Eli minulla toimi tämä itsensä haastaminen siihen liikuntaintoon. Se vielä jos on hyvä sää ulkona niin tekee mieli lähteä ulos, ja minulla kun ei ole muuta elämää/tekemistä niin lähden lenkille/rullaluistelemaan.

Kaverin kanssa on vielä helpompaa saada itseään niskasta kiinni, yksin lähteminen on joskus vaikeaa. Sitten kun tietää että on nyt sovittu kaverin kanssa, niin siitä ei voi luistaa. Sitten kun vaan lähtee, niin ajattelee että "onneksi lähdin!" :D

Hyviä kommentteja 👍

Aloitin salilla käynnin ja lihaksen kasvatuksen tosissaan. Olin siis liikuntaa vihannut lihakseton syömishäiriöinen. Hurahdin voimatasojen kasvuun ja uskalsin alkaa taas syömään.

Yksinkertaisesti löysin siis vain lajin joka sopii minulle täydellisesti. Edelleenkään en pidä muusta liikunnasta kuin rautojen parissa heilumisesta mutta eipä tuo haittaa.

Itse oon aina inhonnut rääkkäysliikuntaa ja ajattelin, etten vaan ole liikunnallinen. Löysin kuitenkin rauhallisempia lajeja, jossa ei tule oksennus suuhun ja aloin löytää omaa tapaa liikkua. Aloin liikkua siten, mistä jo lapsena nautin. Se on ollut pitkä prosessi, mutta nykyään liikun 3-6 kertaa viikossa omaan tyyliin. Tuloksia tulee toki hitaammin, mutta ilo tekemiseen säilyy paremmin kuin koskaan ennen. Joskus huvittaa liikkua ryhmässä, mutta jos ei, niin sitten teen jotain yksin. Joskus tsemppaan itseäni tekemään vaikka 30 vatsalihasta kotona jos en muuta jaksa. Pienetkin teot vie eteenpäin :)

Kouluaikoina heikkoa poikaa nöyryytettiin liikuntatunneilla joka viikko. Siihen suli kiinnostukseni liikuntaan.

Vajaa kolmekymppisenä yllättäen innostuin kokeilemaan liikuntaa ja tykkäsinkin touhusta todella. Nyt erona vain on se, että taistelen itseäni vastaan ihan omaan tahtiin.

Ei minulla tietenkään vieläkään lahjoja ole, mutta parempi nyt olen kuin mitä olisin ilman mitään treeniä!

Halusin kovaksi sellaiseksi ketä ei hakata. Tykkään myös juoda kovat kännit aina kovien treenien päätteeksi eli olen koukussa urheiluun. Toisinaan vedän myös röökin treenin päätteeksi ja tekee hyvää. Terveysliikunta on mielestäni tekopyhää paskaa.

Liikunta itsessään on terveellistä mutta kaikki sen ympärillä pyörivä markkinavoima on paskaa.

Eli jos teen terveellistä eli liikuntaa niin voin vetää kunnon kännit.