Miten ihmeessä osasitte päättää lapsenne nimen?!
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta yhden haluaisin tulevaisuudessa, jos vaan saan.
Olen nimiaddikti ja tykkään paljon miettiä erilaisia nimiä, joten luonnollisesti mietin huvikseni nimeä mahdolliselle tulevalle lapsellenikin, vaikka lasta ei suunnitelmissa olekaan 5-10 vuoteen vielä.
Mulla on pojan nimi suht selvä, mutta tytön nimissä on 4 erittäin vahvaa ehdokasta, enkä varmaan ikinä osaisi niiden välillä tehdä valintaa, toki miehellä on myös nimenvalintaan oikeus, mutta hän on jo hyväksynyt nämä kaikki 4 ainakin tämä mies, joka toivottavasti olisi myös lapseni isä mutta mistäpä sitä kukaan tietää vielä.
No mutta kuitenkin, oliko teille nimen valinta vaikeaa ja miten ihmeessä saitte nimen päätettyä kun maailmassa on niin hirveästi kivoja nimiä?? :D
Kommentit (13)
Meillä oli viisi vaihtoehtoa. Lapsen syntyessä ryhdyttiin sitten "käyttämään" näitä nimiä ja kokeilemaan, ja kyllähän se oikea sieltä äkkiä löytyi.
Lapseni ovat aika selvästi synnyttyään olleet juuri jonkun nimisiä. Kun ensimmäinen syntyi, oli sen nimi muka x, jo seuraavana päivänä kun olin pienen kanssa kahden, oli nimi muotoutunut jo y:ksi joka sitten jäi.
Omalla tytöllä menee näin:
1. Nimi -> omasta mielestä kiva ja kaunis nimi, olihan niitä muitakin mutta tämä vei voiton
2. Nimi -> Mieheni (lapsen isän) mummon nimi
3. Nimi -> yksi omista nimistäni
Pyöräytä nelostytöt niin ei ole valinnanvaikeutta!
Nimipäiväkalenteri eteen ja yhdessä sieltä kaikki nimet läpi, parhaat muistiin. Niistä valittiin yhdessä se kivoin ja toivottiin, että poika näyttää nimeltään 😉.
Toiset nimet haluttiin, että olisivat suvuista, perinteisiä nimiä ja ne oli tosi helppo päättää. Sisarukselle kutsumanimi on taas helppo tulevaisuudessa päättää kun halutaan yhteensointuvat nimet, toiset nimet tulee olemaan vähän hankalampia.
Molempien lasten nimissä on minun suvustani tulevia nimiä, koska sukunimi tuli mieheltä.
Meillä oli 3 ehdotonta lempparia ja iskettiin ne sitten yhteen ja saatiin oikein kiva 3 nimen kokonaisuus :D
Yksikään nimi ei tule suvusta eikä tarvikaan tulla, koska meidän kummankaan suvuissa ei kierrä mitkään tietyt nimet.
Lapsestahan näkee ihan selvästi minkä nimiseltä se näyttää sitten kun on syntynyt :D Meillä oli 5 vaihtoehtoa mutta kun vauva syntyi niin yksi nimi oli heti ylitse muiden koska vauva oli ihan sen näköinen.
Annoin lapsen nimeksi Amanda koska se on niin todella kaunis nimi. Muita vaihtoehtoja olivat Olivia, Isabella, Emilia, Ellen, Vera, Milla, Jenny, Erika.. Olihan näitä.
En tee lapsia just sen takia kun en osais niille edes nimiä päättää! Nimettömäksi jäisivät.
Olen miettinyt samaa. Poikien nimissä minulla on vain muutama suosikki joten päätös olisi helppo, mutta kivoja tyttöjen nimiä voisin luetella ainakin parikymmentä ja enemmänkin, enkä mitenkään osaisi valita niistä parasta!
Tosiaan meilläkin kävi niin, että muutamista vahvoista ehdokkaista tuli valituiksi ne, joilta vauvat näyttivät ja tuntuivat synnyttyään. 😊
Annoin tyttären ensimmäiseksi nimeksi sen nimen, jota olin aina hänelle eniten ajatellut. Mulla oli myös muita suosikkeja, mutta halusin pysyä siinä vahvimmassa suosikissani. Toiseksi etunimeksi annoin oman toisen etunimeni, koska en olisi muuten osannut millään päättää toista nimeä. Omani on kiva ja sillä oli tunnearvoa, joten annoin sitten sen.