Roinatan

Se luikerteli tänne kuin vahingossa,
alkoi pienillä elkeillä muille kostaa,
kun syyttään syntyi se ihmiseksi
vaikka oli aiottu käärmeheksi.

Käärmeen sielua kantaen
se kävi keskellä ihmisten.
Jotka ystävinä, ilman epäilystä,
eivät arvanneet aikeita, pettämistä.

Hymyssä suin, ihan ystävänä,
se kiersi kaikkia ruuveja vähän.
Sai aikaan paljon mielipahaa,
riitaa, harmia ja pahaa sanaa.