Pelastakaa parisuhteeni! Kaipaan neuvoja, miten parhaista ystävistä takaisin rakastavaisiksi?

Mietin nykyään jatkuvasti, että olisi paljon yksinkertaisempaa jos siirtyisimme kunnolla vaan niiksi pelkiksi ystäviksi, joita olemme jo olleetkin pitkään. Tahtoisin niin kovasti kokea olevani rakastettu naisena, en pelkkänä ystävänä. Silti olisi iso harmi heittää näin hyvä mies hukkaan. Hän on todella huomaavainen minua kohtaan. Tekee paljon kotitöitä, tuo pieniä lahjoja ja suunnittelee jatkuvasti yhteistä tekemistä.

Kumpa saisimme jotenkin sen saman takaisin mitä oli suhteen alussa.

Mitä sellaista mies voisi tehdä, että tuntisit itsesi rakastetuksi?

Rakastuminen kestää sen n. 1,5 vuotta. Sen jälkeen vasta oppii toista rakastamaan. Ei parisuhde vaihtamalla parane, jos etsit ikuista alkuhuumaa. Se ei vaan ole mahdollista.

Kun tajuat tämän, voit ryhtyä tekemään kaikkea parisuhteesi eteen. Keskustele ongelmista. Mieti, kuinka voisit tuottaa miehellesi iloa. Osoita rakkautta kaikella pienellä - herkkuaamupalalla, pusuilla, kaikella ihanalla. Käykää treffeillä. Jutelkaa kaikista kuulumisista ja ajatuksista. Tehkää asioita yhdessä.

Niin kun me todellakin tehdään asioita yhdessä, ollaan suunnilleen kiinni toisissamme. Jos minulla on vaikka työkeikkakin toisessa kaupungissa, niin mies järjestää mielellään itsensäkin mukaan. Tosin antaa minun myös mennä yksin jos tahdon. Hänellä vaan on se ajatus, että olemme koko ajan yhtä ja teemme asiat yhdessä, vaikka siinä olisi ystäviämmekin mukana. Tuntuu kuin olisin pelkkä hänen paras ystävänsä tai joku kauhtunut takki, joka nyt vaan pidetään aina mukana.

Ne pienet lahjatkin, joita hän antaa, voisi antaa sellaisella oikealla tavalla kuten ennen eikä vaan huikata, että pöydällä on sinulle suklaata tai ostinpa nyt kukkia, kun oli tarjouksessa. Sellaista aitoa romantiikkaa kaipaan, jota suhteemme alussa oli paljon. Aiemmin myös se seksi oli sellainen yllätys, nyt se on pelkkä jokailtainen rutiini. ap

Vaikuttaa siltä että et vaan osaa arvostaa miestäsi. Mies hemmottelee sinua tuomalla lahjoja ja järjestää teille yhteistä tekemistä, ja hoitaa kotihommia, ei kuulosta minusta siltä että mies pitäisi sinua itsestäänselvyytenä tai pelkkänä ystävänä. Sinä kuulostat kyllä kiittämättömältä, ja siltä että pidät miestä itsestäänselvyytenä.

Mitä miehen pitäisi oikein tehdä että kokisit hänen rakastavan sinua naisena eikä ystävänä? Jos nuo edellä mainitut hemmottelu yms. eivät toimi? Jos kyse on rutinoituneesta seksistä, miksi et ehdota miehelle että kokeilisitte jonkinlaista piristystä seksielämään? Kehutteko toisianne ollenkaan? Sanooko miehesi sinulle että olet kaunis tai seksikäs? Jos ei, ja tämä on ongelma, miksi et kerro sitä miehelle? Ehkä mies luulee asioiden olevan hyvin, ja kuvittelee että ymmärrät hänen teoistaan, että hän välittää ja rakastaa sinua? Ilmeisesti kuitenkaan et ymmärrä, vaan kaipaat jotain muuta (sanallisia kehuja, villimpää seksiä?).

Mitä jos kokeilisitte viettää välillä aikaa erillänne, jos vaikka ymmärtäisit miten hyvä mies sinulla on, ja et enää pitäisi häntä itsestäänselvyytenä? Voi olla kyse pelkästään siitäkin, että kun vietätte kaiken vapaa-ajan yhdessä, et ikinä pääse ikävöimään miestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että et vaan osaa arvostaa miestäsi. Mies hemmottelee sinua tuomalla lahjoja ja järjestää teille yhteistä tekemistä, ja hoitaa kotihommia, ei kuulosta minusta siltä että mies pitäisi sinua itsestäänselvyytenä tai pelkkänä ystävänä. Sinä kuulostat kyllä kiittämättömältä, ja siltä että pidät miestä itsestäänselvyytenä.

Mitä miehen pitäisi oikein tehdä että kokisit hänen rakastavan sinua naisena eikä ystävänä? Jos nuo edellä mainitut hemmottelu yms. eivät toimi? Jos kyse on rutinoituneesta seksistä, miksi et ehdota miehelle että kokeilisitte jonkinlaista piristystä seksielämään? Kehutteko toisianne ollenkaan? Sanooko miehesi sinulle että olet kaunis tai seksikäs? Jos ei, ja tämä on ongelma, miksi et kerro sitä miehelle? Ehkä mies luulee asioiden olevan hyvin, ja kuvittelee että ymmärrät hänen teoistaan, että hän välittää ja rakastaa sinua? Ilmeisesti kuitenkaan et ymmärrä, vaan kaipaat jotain muuta (sanallisia kehuja, villimpää seksiä?).

Mitä jos kokeilisitte viettää välillä aikaa erillänne, jos vaikka ymmärtäisit miten hyvä mies sinulla on, ja et enää pitäisi häntä itsestäänselvyytenä? Voi olla kyse pelkästään siitäkin, että kun vietätte kaiken vapaa-ajan yhdessä, et ikinä pääse ikävöimään miestäsi.

Arvostan häntä kyllä ystävän tavoin paljonkin. Pystyn aina luottamaan mieheni apuun jne. Ehkä tosiaan olemme aivan liikaa yhdessä. Nimittäin silloinkin, kun olemme fyysisesti erossa, mies viestittää koko ajan minulle kuulumisiaan ja kertoo mitä tekee missäkin, sekä kyselee minun kuulumisia. Ei kertakaikkiaan ole ainuttakaan hetkeä, jolloin en suunnilleen tunnin tarkkuudella tietäisi, missä mieheni on ja mitä tekee. Ihan suhteemme alussa hän ei ollut sellainen, mutta alkoi koko ajan muuttua pahemmaksi tuon suhteen. Omien sanojensa mukaan "olemme nykyään yhtä" ja tuolloin alussa hän ei vielä uskaltanut luottaa siihen, vaikka rakastunut olikin.

Mies kehuu minua monesti kauniiksi, seksikkääksi ja ihanaksi, mutta se tärkein lause "minä rakastan sinua" kuuluu vaan erittäin harvoin. Siihen kaipaisin muutosta, mutta mies ei vaan kuulemma osaa hokea sitä, vaikka olen sitä pyytänytkin. Se tuntuisi hänestä hölmöltä, mistä olen hyvin surullinen. Hän myös meinaa aina loukkaantua, kun alan valittaa tästä, koska hän tykkää kuulemma tykkää osoittaa rakkautta enemmän teoilla kuin sanoilla. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että et vaan osaa arvostaa miestäsi. Mies hemmottelee sinua tuomalla lahjoja ja järjestää teille yhteistä tekemistä, ja hoitaa kotihommia, ei kuulosta minusta siltä että mies pitäisi sinua itsestäänselvyytenä tai pelkkänä ystävänä. Sinä kuulostat kyllä kiittämättömältä, ja siltä että pidät miestä itsestäänselvyytenä.

Mitä miehen pitäisi oikein tehdä että kokisit hänen rakastavan sinua naisena eikä ystävänä? Jos nuo edellä mainitut hemmottelu yms. eivät toimi? Jos kyse on rutinoituneesta seksistä, miksi et ehdota miehelle että kokeilisitte jonkinlaista piristystä seksielämään? Kehutteko toisianne ollenkaan? Sanooko miehesi sinulle että olet kaunis tai seksikäs? Jos ei, ja tämä on ongelma, miksi et kerro sitä miehelle? Ehkä mies luulee asioiden olevan hyvin, ja kuvittelee että ymmärrät hänen teoistaan, että hän välittää ja rakastaa sinua? Ilmeisesti kuitenkaan et ymmärrä, vaan kaipaat jotain muuta (sanallisia kehuja, villimpää seksiä?).

Mitä jos kokeilisitte viettää välillä aikaa erillänne, jos vaikka ymmärtäisit miten hyvä mies sinulla on, ja et enää pitäisi häntä itsestäänselvyytenä? Voi olla kyse pelkästään siitäkin, että kun vietätte kaiken vapaa-ajan yhdessä, et ikinä pääse ikävöimään miestäsi.

Arvostan häntä kyllä ystävän tavoin paljonkin. Pystyn aina luottamaan mieheni apuun jne. Ehkä tosiaan olemme aivan liikaa yhdessä. Nimittäin silloinkin, kun olemme fyysisesti erossa, mies viestittää koko ajan minulle kuulumisiaan ja kertoo mitä tekee missäkin, sekä kyselee minun kuulumisia. Ei kertakaikkiaan ole ainuttakaan hetkeä, jolloin en suunnilleen tunnin tarkkuudella tietäisi, missä mieheni on ja mitä tekee. Ihan suhteemme alussa hän ei ollut sellainen, mutta alkoi koko ajan muuttua pahemmaksi tuon suhteen. Omien sanojensa mukaan "olemme nykyään yhtä" ja tuolloin alussa hän ei vielä uskaltanut luottaa siihen, vaikka rakastunut olikin.

Mies kehuu minua monesti kauniiksi, seksikkääksi ja ihanaksi, mutta se tärkein lause "minä rakastan sinua" kuuluu vaan erittäin harvoin. Siihen kaipaisin muutosta, mutta mies ei vaan kuulemma osaa hokea sitä, vaikka olen sitä pyytänytkin. Se tuntuisi hänestä hölmöltä, mistä olen hyvin surullinen. Hän myös meinaa aina loukkaantua, kun alan valittaa tästä, koska hän tykkää kuulemma tykkää osoittaa rakkautta enemmän teoilla kuin sanoilla. ap

Ja mies myös osoittaa rakkauttaan. Ongelma on sinussa. Ota vähän etäisyyttä (siis tyyliin mene vaikka kaupungille päiväksi) ja pohdi toiveitasi miestäsi kohtaan. Pohdi myös, oletko itse semmoinen puoliso, mitä miehesi toivoo.

Älä eroa. Missään nimessä. Käsittelet odotuksiasi ja toiveitasi, opettelet arvostamaan miestäsi ja opit tuntemaan itsesi. Ota omaakin aikaa.

Sä vaan taidat, ap, olla niitä naisia, jotka eivät itse oikeasti rakastu toiseen ihmiseen vaan rakastut pelkästään rakastettuna olemiseen. Mies yrittää parhaansa, mutta se ei vaan sulle enää riitä. Olet selvästi kyllästynyt mieheen ja haluat jotain muuta, lisää, enemmän, uutta jne.

Kuka oikeasti valittaa siitä että toinen kertoo rakastavansa vain silloin tällöin? Elelet jossain amerikkalaisessa tv-sarjassa, jos haluat suhteen jossa jankutetaan feikisti joka viides minuutti kuinka paljon rakastetaan.

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen kestää sen n. 1,5 vuotta. Sen jälkeen vasta oppii toista rakastamaan. Ei parisuhde vaihtamalla parane, jos etsit ikuista alkuhuumaa. Se ei vaan ole mahdollista.

Kun tajuat tämän, voit ryhtyä tekemään kaikkea parisuhteesi eteen. Keskustele ongelmista. Mieti, kuinka voisit tuottaa miehellesi iloa. Osoita rakkautta kaikella pienellä - herkkuaamupalalla, pusuilla, kaikella ihanalla. Käykää treffeillä. Jutelkaa kaikista kuulumisista ja ajatuksista. Tehkää asioita yhdessä.

Pyllyllä. Jenni Vartiainen lauloi toisesta tavasta.

Sinä annat vinkkejä miehelle, miten saada nainen rakastamaan.

Oikeassa olet rakastamisen ja rakastumisen erosta.

Vierailija kirjoitti:

Sä vaan taidat, ap, olla niitä naisia, jotka eivät itse oikeasti rakastu toiseen ihmiseen vaan rakastut pelkästään rakastettuna olemiseen. Mies yrittää parhaansa, mutta se ei vaan sulle enää riitä. Olet selvästi kyllästynyt mieheen ja haluat jotain muuta, lisää, enemmän, uutta jne.

Kuka oikeasti valittaa siitä että toinen kertoo rakastavansa vain silloin tällöin? Elelet jossain amerikkalaisessa tv-sarjassa, jos haluat suhteen jossa jankutetaan feikisti joka viides minuutti kuinka paljon rakastetaan.

Hö! En vaan ymmärrä, miksei voi sanoa rakastavansa jos kerran rakastaa? Minä ainakin sanoin, mutta mies ei vaan voi, vaikka kuinka olen sitä pyytänytkin, koska se tuntuu hänestä typerältä. Miksi? ap

Vierailija kirjoitti:

Niin kun me todellakin tehdään asioita yhdessä, ollaan suunnilleen kiinni toisissamme. Jos minulla on vaikka työkeikkakin toisessa kaupungissa, niin mies järjestää mielellään itsensäkin mukaan. Tosin antaa minun myös mennä yksin jos tahdon. Hänellä vaan on se ajatus, että olemme koko ajan yhtä ja teemme asiat yhdessä, vaikka siinä olisi ystäviämmekin mukana. Tuntuu kuin olisin pelkkä hänen paras ystävänsä tai joku kauhtunut takki, joka nyt vaan pidetään aina mukana.

Ne pienet lahjatkin, joita hän antaa, voisi antaa sellaisella oikealla tavalla kuten ennen eikä vaan huikata, että pöydällä on sinulle suklaata tai ostinpa nyt kukkia, kun oli tarjouksessa. Sellaista aitoa romantiikkaa kaipaan, jota suhteemme alussa oli paljon. Aiemmin myös se seksi oli sellainen yllätys, nyt se on pelkkä jokailtainen rutiini. ap

Jokainen suhde arkipäiväistyy jossain välissä. On mahdotonta vuodesta toiseen elää niin, että jatkuvasti olisi yllätyksellisyyttä ja alkuhuumaa (tottakai yllätyksiä on hyvä yrittää välillä tuoda pitkäänkin suhteeseen). Toista oppii koko ajan tuntemaan enemmän ja enemmän. Kuulostaa siltä, että miehesi todella rakastaa sinua. Kannattaa puhua omista ja toisen odotuksista ja toiveista.

Jos toivoo ainaista alkuhuumaa, saa varautua vaihtamaan miestä muutaman vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että et vaan osaa arvostaa miestäsi. Mies hemmottelee sinua tuomalla lahjoja ja järjestää teille yhteistä tekemistä, ja hoitaa kotihommia, ei kuulosta minusta siltä että mies pitäisi sinua itsestäänselvyytenä tai pelkkänä ystävänä. Sinä kuulostat kyllä kiittämättömältä, ja siltä että pidät miestä itsestäänselvyytenä.

Mitä miehen pitäisi oikein tehdä että kokisit hänen rakastavan sinua naisena eikä ystävänä? Jos nuo edellä mainitut hemmottelu yms. eivät toimi? Jos kyse on rutinoituneesta seksistä, miksi et ehdota miehelle että kokeilisitte jonkinlaista piristystä seksielämään? Kehutteko toisianne ollenkaan? Sanooko miehesi sinulle että olet kaunis tai seksikäs? Jos ei, ja tämä on ongelma, miksi et kerro sitä miehelle? Ehkä mies luulee asioiden olevan hyvin, ja kuvittelee että ymmärrät hänen teoistaan, että hän välittää ja rakastaa sinua? Ilmeisesti kuitenkaan et ymmärrä, vaan kaipaat jotain muuta (sanallisia kehuja, villimpää seksiä?).

Mitä jos kokeilisitte viettää välillä aikaa erillänne, jos vaikka ymmärtäisit miten hyvä mies sinulla on, ja et enää pitäisi häntä itsestäänselvyytenä? Voi olla kyse pelkästään siitäkin, että kun vietätte kaiken vapaa-ajan yhdessä, et ikinä pääse ikävöimään miestäsi.

Arvostan häntä kyllä ystävän tavoin paljonkin. Pystyn aina luottamaan mieheni apuun jne. Ehkä tosiaan olemme aivan liikaa yhdessä. Nimittäin silloinkin, kun olemme fyysisesti erossa, mies viestittää koko ajan minulle kuulumisiaan ja kertoo mitä tekee missäkin, sekä kyselee minun kuulumisia. Ei kertakaikkiaan ole ainuttakaan hetkeä, jolloin en suunnilleen tunnin tarkkuudella tietäisi, missä mieheni on ja mitä tekee. Ihan suhteemme alussa hän ei ollut sellainen, mutta alkoi koko ajan muuttua pahemmaksi tuon suhteen. Omien sanojensa mukaan "olemme nykyään yhtä" ja tuolloin alussa hän ei vielä uskaltanut luottaa siihen, vaikka rakastunut olikin.

Mies kehuu minua monesti kauniiksi, seksikkääksi ja ihanaksi, mutta se tärkein lause "minä rakastan sinua" kuuluu vaan erittäin harvoin. Siihen kaipaisin muutosta, mutta mies ei vaan kuulemma osaa hokea sitä, vaikka olen sitä pyytänytkin. Se tuntuisi hänestä hölmöltä, mistä olen hyvin surullinen. Hän myös meinaa aina loukkaantua, kun alan valittaa tästä, koska hän tykkää kuulemma tykkää osoittaa rakkautta enemmän teoilla kuin sanoilla. ap

Minun on melko hankalaa samaistua sinun oloosi, koska minä ja mieheni olemme hyvin samanlaisia kuin sinun miehesi. Meille tuo "minä rakastan sinua" -lause on niin tärkeä, että sitä sanotaan vain harvoin, kun oikeasti siltä tuntuu (vaikka aina tietysti rakastetaan), ettei se menetä merkitystään. Rakas-sanaa kyllä käytetään viesteissä ja hyvän yön toivotuksissa päivittäin. Mutta emme halua että tuosta lauseesta tulee itsestäänselvyys jota hoetaan joka välissä, jolloin sen kuuleminen ei enää tunnu samalta. Ymmärrätkö pointtiani?

Eli selkeästi mies välittää sinusta ja rakastaa sinua. Näyttää sen vaan mieluummin sanoin kuin teoin. Ja myös kehuu sinua. Uskon että jos mies jatkuvasti hokisi sinulle "Minä rakastan sinua", pitäisit sitäkin vain itsestäänselvyytenä, noiden kaikkien muiden miehen sanojen ja tekojen lisäksi. Mies joka tekee kotihommia, hemmottelee lahjoilla, huomioi ja kyselee kuulumisia, kehuu kauniiksi, seksikkääksi ja ihanaksi, haluaa viettää aikaa yhdessä, olisi aika monen naisen unelma. Harmi että sinä et osaa sitä arvostaa.

Ehkä mies on hieman läheisriippuvainen, ja sinä taas tarvitsisit sitä erikseen oloa, että tosiaan pääsisit ikävöimään miestä ja osaisit arvostaa häntä enemmän. Sinänsähän pieni läheisriippuvuuskaan ei haittaa, jos molemmat ovat samanlaisia, kuten meillä on. Teillä on ilmeisesti eri tilanne. Me olemme juuri tuollaisia, että kaikki vaan on kivointa tehdä yhdessä, olemme toistemme parhaat ystävät, mutta silti osaamme arvostaa toisiamme myös kumppaneina, ja se näytetään juuri tuollaisilla pienillä teoilla kuten miehesi tekee. Ja seksielämää piristetään milloin milläkin, ettei siitä tulisi vaan tylsää rutiinia.

Luulen että olet vaan tottunut liian hyvään ja siitä on tullut sinulle itsestäänselvyys. Itse olen aiemmin ollut huonossa suhteessa väkivaltaisen, valehtelevan urpon kanssa, joka piti minua itsestäänselvyytenä. Nyt osaan todella arvostaa oikeasti hyvää miestä. Voi olla että ilman tuota paskaa kokemusta, pitäisin nykyistä suhdetta "liian tylsänä ja tasaisena". Nyt tämä on minulle yhtä unelmaa. Helppoa ja mukavaa yhdessäoloa, ei tarvitse pelätä mitään, ja voi luottaa siihen että toinen pysyy rinnalla vaikka mitä tulisi. Ei tarvitse tapella turhista asioista, ja meillä on aina hauskaa yhdessä. Mutta ei tulisi mieleenkään pitää tätä itsestäänselvyytenä, kun tietää millaisia vaihtoehtoja on liikkeellä.

Minusta sinun kannattaa puhua miehen kanssa. Kertoa hänelle että pelkäät itsestäänselvyytenä pitämistä, ja olisi hyvä että viettäisitte enemmän omaa aikaa, ja niin ettei kokoajan oltaisi viesteillä yhteydessä, että pääsisit hieman ikävöimäänkin häntä välillä. Voi kyllä olla että ajatus ahdistaa miestä, jos hänellä on taipumusta läheisriippuvuuteen. Mutta sinun täytyy kertoa että nyt näin on pakko tehdä, tai suhde on tuhoon tuomittu.

On totta, ettei minulla ole kokemusta "huonommasta" miehestä, sillä olemme miehen kanssa toistemme ensimmäiset. Muutenkin suhde oli alussa kuin satua.

Minä en itse ole samalla tavalla kokoajan mieheen yhteydessä kuten hän minuun eikä mies valita tästä muuten kuin että tahtoo edes kerran päivässä minun laittavan jotain viestiä, sillä hän huolestuu muuten. Silti hän itse selostaa viesteillä jatkuvasti mitä tekee jne. Läheisriippuvaisuuttako sitten häneltä? ap

Ehkä miehen mielestä on siksi hölmöä hokea "Minä rakastan sinua", koska hänelle on "itsestäänselvyys", että rakastaa ja että hänen tekojensa, ja muiden sanojensa, luulisi riittävän kertomaan sinullekin että hän rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

On totta, ettei minulla ole kokemusta "huonommasta" miehestä, sillä olemme miehen kanssa toistemme ensimmäiset. Muutenkin suhde oli alussa kuin satua.

Minä en itse ole samalla tavalla kokoajan mieheen yhteydessä kuten hän minuun eikä mies valita tästä muuten kuin että tahtoo edes kerran päivässä minun laittavan jotain viestiä, sillä hän huolestuu muuten. Silti hän itse selostaa viesteillä jatkuvasti mitä tekee jne. Läheisriippuvaisuuttako sitten häneltä? ap

No en tiedä onko tuo nyt sitten läheisriippuvuutta, jos ei kuitenkaan sinulta odota kokoajan vastausta. Tuon ymmärrän täysin että edes kerran päivässä jotain kuuluu, ettei huolestu, ja se kertoo vaan että välittää. Uskon että tuo miehen viestittely on vaan lähinnä tapa, jolla kertoo että olet mielessä vaikka et olisikaan paikalla.

Olen melko varma, että jos eroat miehestä tulet myöhemmin katumaan, kun törmäätkin lähinnä niihin "ei niin hyviin-miehiin". Miehesi kaltaisia on oikeasti harvassa. Usko minua. Kannustan sinua puhumaan miehen kanssa tuosta omasta ajasta ilman jatkuvaa viestittelyä. Ja juuri siltä kannalta että tiedät että hän on hyvä mies etkä halua että pilaatte suhteen turhaan itsestäänselvyytenä pitämisellä. Ikävöinti tekee välillä ihan hyvää. Ei kannata heittää hyvää hukkaan vain siksi että osui kerralla oikeaan. (Kuten mieheni sanoo, jolle olen myös ensimmäinen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä vaan taidat, ap, olla niitä naisia, jotka eivät itse oikeasti rakastu toiseen ihmiseen vaan rakastut pelkästään rakastettuna olemiseen. Mies yrittää parhaansa, mutta se ei vaan sulle enää riitä. Olet selvästi kyllästynyt mieheen ja haluat jotain muuta, lisää, enemmän, uutta jne.

Kuka oikeasti valittaa siitä että toinen kertoo rakastavansa vain silloin tällöin? Elelet jossain amerikkalaisessa tv-sarjassa, jos haluat suhteen jossa jankutetaan feikisti joka viides minuutti kuinka paljon rakastetaan.

Hö! En vaan ymmärrä, miksei voi sanoa rakastavansa jos kerran rakastaa? Minä ainakin sanoin, mutta mies ei vaan voi, vaikka kuinka olen sitä pyytänytkin, koska se tuntuu hänestä typerältä. Miksi? ap

En osaa vastata miehesi puolesta, mutta itse pidän rakkautta arvossa, joten miksi asiasta pitäisi jankuttaa joka päivä? Ja usein syvällisessä suhteessa tunteita viestitetään muuten kuin sanallisesti, usein pelkkä katse tai ele riittää. Ei tunteiden esittämistä voi käskyttää tai kerjätä toiselta, niiden pitää tulla spontaanisti ja aidosti.

Osui silmiini.

Muutama ajatus, ole hyvä.

Oletko valmis sitoutumaan? On ilmeistä, että sinua rakastetaan ja kunnioitetaan suhteessa. Oletko vielä liian nuori?

Oletko tottunut turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteeseen? Rakkaus on matka, välillä tasainen, välillä räiskyvä ja joskus epätoivoa herättävä, mutta sen arvo on ylitse muun. Se vaatii kärsivällisyyttä ja on valinta, jota ei tarvitse valita.

Uskoakseni saat enemmän kuin olet tajunnut voivasi saada, et valita nyt oikeasta asiasta, arvelen, valitat että pelkäät menettäväsi jotain mihin olet tottunut. Ihailuun? Jännitykseen? En tiedä, syy joko pintaa tai kokemushistoriasi tulosta, joka tökkii koska et osaa ymmärtää sitä.

Tsempit!

Vierailija kirjoitti:

Osui silmiini.

Muutama ajatus, ole hyvä.

Oletko valmis sitoutumaan? On ilmeistä, että sinua rakastetaan ja kunnioitetaan suhteessa. Oletko vielä liian nuori?

Oletko tottunut turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteeseen? Rakkaus on matka, välillä tasainen, välillä räiskyvä ja joskus epätoivoa herättävä, mutta sen arvo on ylitse muun. Se vaatii kärsivällisyyttä ja on valinta, jota ei tarvitse valita.

Uskoakseni saat enemmän kuin olet tajunnut voivasi saada, et valita nyt oikeasta asiasta, arvelen, valitat että pelkäät menettäväsi jotain mihin olet tottunut. Ihailuun? Jännitykseen? En tiedä, syy joko pintaa tai kokemushistoriasi tulosta, joka tökkii koska et osaa ymmärtää sitä.

Tsempit!

Suhteen tylsyys, "rakastan sinua"-sanojen ja jännityksen puute ovat kai ne keskeisimmät ongelmat. Miten suhde voisi olla muuta kuin tylsä ja jännitys poissa, kun mies kertoo suunnilleen jokaisen ajatuksensa minulle ääneen? Hänessä tai suhteessamme ei ole enää mitään yllätyksellistä. Näen jo hänen ilmeestään, milloin hän on tuonut minulle pikkulahjan tai milloin hän tahtoo seksiä. Vaikka keksisimmekin jotain uutta tekemistä, niin tiedän silti aina, millainen hän on reissussa ja se on tylsää.

Noin vuosi sitten kesälomallani lähdin kauas vanhempieni luokse sanoen, että tahdon pitää taukoa suhteestamme ja miettiä rauhassa. Tuolloin mies juoksi mukaan junaani ja sanoi rakastavansa minua hirmuisesti pyytäen etten lähtisi. No lähdin silti, mutta palasin viikon jälkeen takaisin, jolloin kaikki oli hetken aikaa paremmin, kun mies pelkäsi menettävänsä minut. Jos haluaisi pysyvämpää muutosta, pitäisi meidän keksiä jotain muuta. ap

Miksi sun pitää saada päättää miten mies osoittaa rakkautta? Jos joku tapa tuntuu epäluontevalta, miksi sitä pitää silti vaatia?

Samaa mieltä kuin muutama edellä. Miehesi on sinulle itsestäänselvyys.

Niin ja jos sitoutuminen on tätä oloa, että on kuin se jokin kauhtunut takki päällä, eli itsestäänselvyys, niin sitten en tykkää sitoutua. Rakastan jännitystä ja tunteiden paloa. Sitä kun kunnolla ikävöi toista ja myös kertoo sen sanoilla. Kuten kerroin aiemmin, suhteemme oli minusta paljon parempi silloin kun mies pelkäsi menettävänsä minut ja toki alussa, jolloin emme kumpikaan voineet vielä luottaa toistemme pysyvyyteen.

Kai se sitten on kiittämätöntä, kun mies järjestää yhteisiä matkoja, teatteri-iltoja ym., enkä minä vaan osaa pitää niitä treffeinä, koska hän ei sano rakastavansa vaan kaikki menee aina samalla kaavalla vaikka itse tekeminen vaihtelisikin. Molemmat laittaudumme, mies kehuu minua kauniiksi ja seksikkääksi ja usein tämä johtaa seksiinkin jos vain on aikaa, sitten lähdemme kuitenkin hyvissä ajoin ja paikan päällä tiedän aina täsmälleen, miten mies tulee seuraavaksi käyttäytymään. Se on vaan niin kovin tylsää. ap