Millainen miesmaku ns. poikatytöillä yleensä on?

No eiköhän jokaisella ole ihan omanlaisensa miesmaku.

Varmaan sellaisia yleisesti miellyttäviä piirteitä on samanlainen huumorintaju, älykkyys, ystävällisyys, luotettavuus.

Itselläni on kyllä pitkät hiukset, mutta en laita niitä mitenkään, miesmäisesti pukeudun, en meikkaa ja olemukseni on melko jätkämäinen verrattuna ns. naisellisiin naisiin. Pidän miehekkäistä miehistä, pitkät hiukset kyllä saa olla, mutta parta on plussaa ja karvat muutenkin. Pituutta enemmän kuin itsellä, vatsaakin saa olla, ulkonäköään punttiksella viilaava sali-Nico ei houkuta. Sellainen "hoitamattomuus" viehättää, eli mies ei saa näyttää siltä, että seuraa muotia, on viettänyt aamun peilin edessä kampaamassa tukkaa hiuslakan kanssa oikeaan suuntaan ja valitsemassa matchaavia värisävyjä ylleen. Tämä siis miesihanteeni, joka ei tietenkään tarkoita, etten voisi kiinnostua aivan päinvastaisesta miehestä, jos kemiaa olisi.

On usein naismaku

Vierailija kirjoitti:

Siis sellaisilla meikkaamattomilla, lyhyttukkaisilla, poikamaisesti pukeutuvilla jne. naisilla?

Jotka kutsuvat itseään miehen nimellä?

Kun tapasin mieheni intissä, minua viehätti miehen rentous, välittömyys ja huumorintaju. Ulkoisesti mies oli ja on siisti, hoikahko, itsestään huoltapitävä. On kätsyä, kun tänä päivänäkin voin lainata mieheltä kauluspaitoja kun ollaan suht samankokoisia :)

Tunnistan parikymppisen itseni tuosta kuvauksesta. Pidin mukavista, näteistä pojista. Huumorintajua piti olla, älykkyys oli plussaa mutta hyvä sydän vielä tärkeämpi. Ehdotonta ulkonäkökriteeriä ei ollut, minulla on ollut esim. sekä itseäni huomattavasti pitempi että jonkin verran lyhyempi poikaystävä. Mutta kauniit kasvot ja tuuheat hiukset olivat mieleeni. Ja sitten, aivan ehdottomasti, en halunnut olla missään tekemisissä pomottavien äijätyyppien kanssa, tämänhän sä halusit kuulla? Tasa-arvoinen suhde, tai mieluummin minä aivan hitusen niskan päällä, oli parasta.