Onko tämä oikein? (Ero ja miehellä jo uusi)
Suhteemme on ollut kriisissä. Eroa ollaan harkittu aika kauan ja minä muuttamassa muualle kesällä, mutta ensin on hoidettava työt. Sovimme yhteisesti että asumme siihen asti yhdessä sovussa ja toisiamme kunnioittaen. Meillä on ollut yhdessä hyviä hetkiä eropäätöksen jälkeen, on ollut raskasta mutta jotenkin silti halusin ajatella, että voin luottaa mieheen. Rakastan miestäni ja hän tiesi että olen surullinen tästä kaikesta mutta valmis eroon koska suhde ei ollut minulle hyväksi. Ajattelin että teimme surutyötä yhdessä, voisimme olla ns asiallisissa väleissä koska niin paljon hyvääkin on ollut. Mies sanoi monesti, että ei halua ajaa minua pois kodista ja saan rauhassa hoitaa muuton ym.järjestelyt. Nyt kävi ilmi, että mies on ihastunut toiseen, naiseen jonka minäkin tunnen. Hieman asiasta keskusteltiin ja lopulta kävi myös ilmi että mies on käynyt salaa naisen luona ja minulle sanonut että menee ylitöihin. Mies suuttui kun jäi kiinni ja minä loukkaannuin. Kuulemma olisi pitänyt olla vain onnellinen ja hyväksyä kaikki. Lisäksi mies sanoi, että minun on muutettava heti pois kodistamme eikä halua olla missään yhteydessä minuun. Jouduin evakkoon kaverille. Jotenkin olen täysin shokissa ja en tiedä mitä ajatella...tuntuu hyväksikäytetyltä. Varsinkin surettaa, että mies suuttui ja ei halua myöntää käyttäytyneensä väärin..Hän oli sitä mieltä että tämä yhteinen asuminen oli todella huono idea, yhtäkkiä kuulemma hän on joutunut kärsimään asuessaan minun kanssani kevään ajan. En tiennyt tästä, koska mies tosiaan on ollut ihan ok minua kohtaan.
Saanko tuntea surua vai pitäiskö vain oikeasti olla onnellinen miehen puolesya, hän kuulemma kun on nyt omien sanojensa mukaan löytänyt jotakin niin mahtavaa...? Hänestä olen säälittävä roikkuja koska en osaa vain antaa hänen olla onnellinen ja en ole jo aiemmin tajunnut muuttaa pois.
Kommentit (13)
Ei sinun tarvitse olla onnellinen hänen puolestaan. Mutta ero on aina hankala - se kaikista sopuisinkin ero, joten hyväksy se ,ettette enää ole niitä parhaita kavereita ettekä välttämättä pysty vuosiin olemaan edes tekemisissä. Koska itse halusit erota, niin siinä mielessä voisit olla tyytyväinen, että mies ei ainakaan jää jumittamaan ja ruikuttamaan perääsi. Olet oikeutettu kaikkiin tunteisiin mitä miehen valehtelu ja salaaminen sinulle aiheutti mutta olette silti eroamassa, joten mies ei ole enää sinun eikä samalla tavalla tilivelvollinen/uskollinen sinulle kuin avioliitossa.
Mikä ero tuo tuollainen on että munitaan kuukausi tolkulla exän nurkissa eikä kumpikaan oikein pääse eteenpäin ja jatkamaan elämäänsä? Rajansa kaikella, ehkä ihan hyvä että sait nyt vihdoin potkun perseelle jos ei hyvällä niin pahalla, muutenhan olisit muhinut siellä exällä jonkun yhteisen kunnioituksen ja muun lässynlään nimissä vielä joulunakin. Nyt vaan häntä pystyyn ja omaa elämää rakentamaan ja annat exän elää omaa elämäänsä kuten haluaa.
Oletan, että ap itse oli se, joka teki aloitteen eroon ja nyt sitä vituttaa, kun mies ei jäänytkään märisemään sen perään.
Kesään on kuukausi. Luulisi että olisit sitä asuntoa jo hoitanut. Et voi kieltää totuutta ja asua exäsi kanssa kuukausikaupalla. Eikä hän jäänyt kiinni mistään, ettehän enää ole yhdessä. Hanki nopeasti vuokra-asunto ja sieltä sitten eteenpäin. Miksi muutenkaan odotat lohduttelua exmieheltäsi?
Sulla ei ollut mitään oikeutta pahoittaa mieltäsi miehen nähden. Olisit itseksesi voinut surra ja itkeä tai ystävän kanssa. Mutta jos olitte sopineet, että kunnioitatte toisianne ja eroatte sovussa, siihen ei kuulu mustasukkaisuusdraama. Siihen kuuluu hyväksyä toisen eteenpäin siirtyminen.
Miehellä on eropäätöksen jälkeen ollut oikeus uuteen suhteeseen. Hän ei ole sulle tilivelvollinen. Ei voi jäädä kiinni, kun ette ole enää pari.
Minustakin sinä rikoit ensin sopimuksen suuttumalla. Miehellä oli oikeus sen jälkeen rikkoa oma sopimuksensa.
Mielestäni miehellä ei ole eropäätöksen jälkeen velvollisuutta kertoa sinulle tapailuistaan, joten on väärin sanoa että hän olisi "jäänyt kiinni" jostain.
Yksinolen kirjoitti:
Suhteemme on ollut kriisissä. Eroa ollaan harkittu aika kauan ja minä muuttamassa muualle kesällä, mutta ensin on hoidettava työt. Sovimme yhteisesti että asumme siihen asti yhdessä sovussa ja toisiamme kunnioittaen. Meillä on ollut yhdessä hyviä hetkiä eropäätöksen jälkeen, on ollut raskasta mutta jotenkin silti halusin ajatella, että voin luottaa mieheen. Rakastan miestäni ja hän tiesi että olen surullinen tästä kaikesta mutta valmis eroon koska suhde ei ollut minulle hyväksi. Ajattelin että teimme surutyötä yhdessä, voisimme olla ns asiallisissa väleissä koska niin paljon hyvääkin on ollut. Mies sanoi monesti, että ei halua ajaa minua pois kodista ja saan rauhassa hoitaa muuton ym.järjestelyt.
Tämä. Ei, ei ja ei.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että ap itse oli se, joka teki aloitteen eroon ja nyt sitä vituttaa, kun mies ei jäänytkään märisemään sen perään.
Minusta kuulostaa että ap viivyttelemällä yrittää saada epätoivoisesti miehen muuttamaan mieltänsä. Sen takia mies pitää epätoivoisena koska haluaisi jompäästä elämässä eteenpäin.
Tuo töiden hoitaminen on säälittävä tekosyy. Et vain haluaisi muuttaa pois ja myöntää totuutta. Olen itsekin eronnut hyvin ns hankalassa kohdassa, euroille ei ole helppoja kohtia ja miehesi on ollut erittäin pitkämielinen vitkuttelusi kanssa. Ja eroa ei voi surra yhdessä. Usko pois, tuo yhdessä roikkuminen tekee huonoa teille molemmille.
Sinä halusit erota ja nyt vaikuttaa siltä, että sinua jyrsii se, kun mies jatkoikin elämäänsä enne sinua ja löysi uuden ennen sinua
Minkä ikäinen oikein olet, AP? Oletko jo päässyt yläasteelta? Tuo kuvio nimitäin kuulostaa tosi lapselliselta. Jos olette tehneet eropäätöksen, ei sinulla enää ole sanomista eksäsi mahdollisiin suhdeasioihin. Ja tuo yhdessä asuminen eron jälkeen on nyt vain täysin idioottimaista toimintaa, joka vain pitkittää sinulla eron käsittelyä ja elämän jatkamista eteenpäin.
Ymmärrän ap:ta erittäin hyvin. Mikä siinä on että miesten pitää heti paikalla kellistää uusi nainen ennen kun aviovuoteessa on lakanat jäähtyneet? Ihan niin kuin päättynyttä liittoa ei olisi ollut olemassakaan. Ja nyt en puhu omasta eksästäni, hän kellisteli naisia ihan avioliiton aikanakin.
Joku sanoi että ap: lla "ei ole oikeutta pahoittaa mieltään" - no kyllä tasan on.
Teillä on molemmilla ollut oikeus toisiin suhteisiin siitä hetkestä asti, jolloin olette sopineet eroavanne. Tähän sopimukseen ei kuulunut, että sitä ennen ei katsella muita, vaan ainoastaan, että asutte yhdessä sovussa. Sinå rikoit sopimuksen ensin kun et pysynyt sovussa ja mies sitten kun pani sinut muuttamaan etuajassa. Eli ei ole oikein, kummankaan osalta. Mutta tässä te nyt olette, eikä sil, mikä on oikein, ole enää mitään väliä. Deal with it.