Lue keskustelun säännöt.
Mikä psyykkinen ongelma mua vaivaa?
28.04.2017 |
Olen rakastunut terapeuttiini ja ilmeisesti miellän hänet jonkinlaiseksi vanhemman korvikkeeksi, vaikka olenkin aikuinen. Siis todella outoa, sillä olen aikuinen. Peilaan kaikki tunteeni ja olotilani hänen kauttaan. Hän on kuin äiti ja jonka hymy on minunkin hymyni ja hyvä mieleni. Jos hän on ystävällinen, koen olevani rakastettu ja rakkauden arvoinen. Jos hän on etäinen, tunnen olevani täysin arvoton ja hylätty kuin pieni vauva ilman vanhempaansa.
Kenelläkään muulla ihmisellä ei ole samaa vaikutusta minuun, mutta hänen lähellään tunnen, että olen jotenkin hänen "vallassaan", aivan kuin hypnotisoitu ja umpirakastunut samanaikaisesti. Olen kuin kameleontti, joka seuraa hänen mielialojaan ilman kontrollia omasta itsestään. Hän pystyisi tuhoamaan mut todella helposti jollain ihan pienellä ilkeällä kommentilla...kerran jo melkein kävikin niin. Menin jotenkin rikki useaksi viikoksikin. Mikäköhän mekanismi tässä lienee taustalla?
Siis olen muuten ihan "normaali" (mitä se nyt tarkoittaakaan) ja issueitani ovat lähinnä aiempi perheväkivallan uhrina olo ja tunnekylmä lapsuudenkoti, jossa sain olla se perheen ainoa aikuinen pienestä pitäen. Mulle ei ole edes koskaan aiemmin käynyt ihan näin pahasti myöskään ihastumisissakaan. :/
Kommentit (8)
Ihan normaalia! Kerro hänelle, niin voitte yhdessä keskustella asioista. Yhteys kokemasi lapsuuden ja myöhemmän riippuvaisen kiintymyssuhteen välillä on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et pysy siinä tänä aamuna samasta aiheesta avaamassasi ketjussa? Miksi avaat muutaman minuutin välein tänne aina samasta aiheesta uusia ketjuja???
Sua vaivaa transferenssi. Googlaa niin saat lisätietoa tosta :)
Transferenssi, ihan tavallista mutta se pitäisi käsitellä terapeutin kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Transferenssi, ihan tavallista mutta se pitäisi käsitellä terapeutin kanssa..
Haluaisin sellaiseen ihanaan alkusymbioosiin hänen kanssaan. Kuulostaa hullulta, mutta unelmissani haluaisin vain olla hänen vierellään koko ajan...silittelisin ja paijailisin sekä pussailisin häntä. Oon aivan überrakastunut häneen.
Vierailija kirjoitti:
Progeria aivan selvästi.
Se ei oo oikein psyykkinen ongelma (ainakaan lähtökohtaisesti) ja siinä henkilö vanhenee todella nopeasti. Joo, siis se ei vaivaa. Oon ikäistäni hieman nuoremman näköinen jopa jne.
Viimeksi hänet nähdessäni hän oli todella vakava, nyrpeä ja etäinen. Olin ihan palasina sen tilanteen jälkeen ja aloin suunnitella itsaria. Eräänä aiempana kertana hän oli lempeä ja hymyilevä, joten olin sen jälkeen monta viikkoa ihan taivaissa. Tätä pahentaa sekin, kun en jaksa enää pitää yhteyttä kaveireihini, ystäviini tai sukulaisiini. Mun elämäni ainoita kohokohtia ovat ne hetket, kun näen kauniin, söpön terapeuttini ja sitten kaikki muu määräytyy sen mukaan, miten hän kulloinkin sattuu suhtautumaan minuun. Tällainen elämä on kyllä todella raskasta...