Mistä apua alkoholismiin? Mieheni kuoli, ahdistaa koko ajan, joten lipittelen viiniä koko ajan

Ota yhteyttä terveyskeskukseen tai mielenterveystoimistoon, niin pääset juttelemaan asioista. Sulla on selvästi vielä miehen kuolema käsittelemättä.

No Alkostahan sitä helpotusta löytyy.

Varaa aika lääkärille vaikka terveyskeskuksesta tai voitko käydä työterveyshuollon lääkärillä? Mielenterveysneuvola auttaa myös. Ne on olemassa just tämmösiä tilanteita varten.

Nopeiten saat keskusteluapua soittamalla AA:n auttavaan puhelimeen. Ole myös yhteydessä kotikuntasi terveyskeskuksen päihdeterapeuttiin.

Nyt tarvitset juomiselle sijaistoimintaa ja keskusteluapua. Antabuksiakin voit kokeilla, mutta silloin pitää olla taustalla oma motivaatio juomisen lopettamisesta (lääkkeen säännöllinen ottaminen hoidon kannalta ensiarvoisen tärkeää). Lääkityksen aikana (ja vielä sen lopettamisen jälkeenkin) jo vähäisestäkin juomisesta tulee tolkuttoman paha olo, joten se toimii tehokkaana jarruna.

Itse lopetin juomisen muutama vuosi sitten mainitsemieni keinojen avulla ja ollut siitä asti täysin raittiina.

Voimaa ja jaksamista Sinulle! Alkuun saattaa olla todella vaikeaa elellä raittiina ja repsahduksiakin voi sattua, mutta ole itsellesi silti armollinen - ei sekään maailmanloppu ole.

Alkoholi on vain hetkellinen apu minkä varmaan tiedätkin. Keskusteluapua tarvitset ja vertaistukea. Oletko mukana vertaistukiryhmissä esim Facessa. Itse jäin leskeksi kaksi vuotta sitten ja vertaistuen avulla olen kulkenut eteenpäin. Viinin lipittely on kovin tuttua itsellenkin mutta sen lopetin akuuttivaiheen jälkeen.

Miksi ole ollut viikon kotona? Useimmat surun kanssa eläneet sanovat, että työ auttoi. Myös minua työ on kantanut tuskaisten aikojen yli. Kotiin jääminen ei tervehdytä ketään. Töissä yleensä pääsee edes hetkeksi eroon raskaista ajatuksista. Työ on toimintaterapiaa, joka pitää toimintakykyä ja itsetuntoa yllä.

Jos et ole töissä, aseta itsellesi pieniä tavoitteita. Tee vaikka etukäteen lukujärjestys. Aamulla ylös ja kävelylle, iltapäivällä maustehyllyn siivous jne. Ihminen tarvitsee rutiineja ja erityisen tärkeitä ne ovat kriisin aikana.

Lopeta alkoholin ostaminen kotiin. Pystyt ehkä harjoittamaan sen hetken itsekuria, kun kävelet Alkon ohi, mutta jos juotavaa on kotona, lopulta sorrut korkkaamaan.

Lisäksi sinun on saatava jotenkin surtua. Ammattiapu voi auttaa alkuun. Toisaalta ihmisellä on paljon kykyä parantaa itse itsensä. Pidä päivässä vaikka puolen tunnin tai tunnin suruhetki. Kuuntele musiikkia, joka saa sinut kosketuksiin tunteidesi kanssa. Tai kirjoita ylös sinun ja miehesi tarinaa tai kirjeitä miehellesi. Älä muistellessasi unohda kiitollisuutta hyvistä hetkistä. Ja sitten, kun sen päivän surutuokio on ohi, pyyhit silmät ja siirryt arjen askareisiin.

Mulla vähän sama tilanne, tosin siten että olen ollut vuosia työttömänä kotona. Päivisin ei mitään sisältöä, ei niin mitään. Lapset isoja, lukiossa. Mies elossa - mutta työssä 24/7. Vietän elämääni onnettomana ja yksinäisenä, erittäin ahdistuneena neljän seinän sisällä.

Haahuilen kotona - ja aikaisemmin viiniä kului! Join nelisen vuotta putkeen, ei montakaan raitista päivää. Pikku hiprakka aamusta iltaan. Salasin alkoholismin tosi hyvin mieheltä ja lapsilta.

Kunnes tuli pohjakosketus. Olin syvällä alkoholismissa. Juominen oli liiallista, vaikka määrät pysyivät maltillisina. Mikään agressiivinen rapajuoppo en ollut. Mutta kaikesta tunsin ja näin, että alkoholi on ongelma, alkoholi=viini hallitsee ajattelua, on elämän keskiössä. Vain viinin avulla pystyin käsittelemään ahdistusta, se lievensi sitä.

Mutta miten väärässä olin! Viinin tissuttelu nimenomaan lisäsi jo olemassa olevaa ahdistusta. Viini ei ole lääke suruun. Eikä mihinkään.

Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi olet käyttänyt alkoholia turruttaaksesi oloasi.

Lopetin viinintissuttelun kertapäätöksellä. Oivalsin, että alkoholi/viini ei ole hyväksi minulle, terveydelleni ja keholleni. Etenkään mielenterveydelle! Juominen oli humalajuomista, hidasta tissuttelua jonka tavoitteena oli "hiprakka" - humala kuitenkin.

Jätettyäni viini pois ahdistus lieveni, tosin ei ole kadonnut. Minulla on paha ongelma, nimittäin pitkäaikaistyöttömyys. Mutta elämää - ja tätä työttömyyttä - on tuhatkertaa helpompi kestää ilman viinaa, ilman krapulaa, ilman alkoholin aiheuttamaa masennusta, tms. Olen erittäin kiitollinen, että olen päässyt yhdestä elämän ongelmasta eroon. Nykyään suhde alkoholiin on välinpitämätön, etäinen.

Kertapäätöksen jälkeen minulla oli melkoiset vieroitusoireet. Salasin nekin perheeltä - mitä nyt tavallista enemmän karjuin, huusin, olin vihainen, ärsyyntynyt. En voinut sanoa, että raivonpuuskieni taustalla on viinantuska! Sillä sitä se oli.

Kuitenkin joka päivä päätin, että tänään en juo. Kädet täristen. Vapisin ja pelkäsin. Mutta päätös piti.

Sain apua Päihdelinkistä. Luin sen juttuja.

Tänään kuuntelin Ylen Puheelta Juuso Pekkisen ohjelmaa AA-kerhon alkoholisteista. Miehet olivat äänessä. Joka sana niin totta. Alkoholiongelmasta voi päästä eroon, kun myöntää ongelman - ja aloittaa ongelmaratkaisun. Mene AA kerhoon. Kuuntele tuo ohjelma....

Minut jätti mies 20v liiton jäljeen eräänä sunnuntai iltapäivänä, ilmoitti päivällispöydässä yhtä aikaa minulle ja lapsille, että lähtee nyt pakkaamaan kassinsa ja tämä on tässä.

Menevän miehen jäljiltä jäi viinejä ja viinoja pulloittain, eräänä iltana kun otin pullon käteen ja olin kaatamassa lasiin, tajusin että minulla on 10v ja 13v lapset, joista nuorempi itkee huoneessaan ja vanhempi kulkee huoneissa puhumattomana kuin haamu, heiltä lähti ainoa isä, miehiä maailmassa on puolet ihmiskunnasta. Opetanko heille että pullo viiniä ja puoli pulloa viinaa illassa helpottaa?

Meni vuosia, että en juonut edes lasillista, sitten taas ostin pullon viiniä ja sehän menee vanhaksi jos sitä pitää avattuna pitkään, ystäväni tunnusti noihin aikoihin että potkut töistä johtuivat alkoholista, järkytyin niin että en juonut taas vuosiin.

Nyttemmin olen oppinut, että loppu viinistä voi tehdä soosin.

Mutta niinkuin tuo raitistunut ystäväni sanoi, kaiken maailman apua on saatavana, mutta itse sen pullon ostaa, sanoo kiitos voin ottaa paukun ja lasin tai pullon suulleen kohottaa.

Lopeta juominen, muuten se ei onnistu. Ei ole olemassa mitään hoitoa tai muutakaan apuvälinettä joka lopettaa juomisen puolestasi.

Alkoholismin myöntäminen on rankinta. Se, että sanoo ääneen, että minulla on paha ongelma. Se hävettää ja sattuu. Olet oikealla tiellä, jos aiot lopettaa, mutta se tie on pitkä ja kivinen. Kun on tottunut käyttämään juomista pakokeinona, siitä luopuminen on todella vaikeaa. Toivon tsemppiä ja luonnetta. Hae apua ja puhu puhumasta päästyäsi. Jokainen päivä on pikkaisen helpompi vaikka notkahduksia tuleekin. Nimim. saman ongelman kanssa painiva 

Syvimmät osanottoni, AP. Ja voimia.

Itse olen vakavasti masentunut ja olen ryypiskellyt jo 2kk suunilleen putkeen. Melkein kokoajan tässä oon pienessä sievässä ollut, enkä edes halua muutosta tähän. Kävin mt-toimistossa vuoden, ei auttanut mitään. Aloin sitten juomaan. Mulla ei lapsia, joten ei tarvitse kantaa huolta kuin vain itsestään.

Anteeksi, tämä ei sua auttanut mitenkään. Toivottavasti haet apua ja selviät.

Lääkehoito? Muut lääkkeet: Masennusta ja ahdistuneisuutta vähentävät lääkkeet voivat olla hyödyksi, jos alkoholiriippuvuuden taustalla on hoitoa vaativa masennus- tai ahdistusoireisto. Bentsodiatsepiinien käyttöä muulloin kuin vieroitusoireiden hoidossa tulisi välttää. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän sama tilanne, tosin siten että olen ollut vuosia työttömänä kotona. Päivisin ei mitään sisältöä, ei niin mitään. Lapset isoja, lukiossa. Mies elossa - mutta työssä 24/7. Vietän elämääni onnettomana ja yksinäisenä, erittäin ahdistuneena neljän seinän sisällä.

Haahuilen kotona - ja aikaisemmin viiniä kului! Join nelisen vuotta putkeen, ei montakaan raitista päivää. Pikku hiprakka aamusta iltaan. Salasin alkoholismin tosi hyvin mieheltä ja lapsilta.

Kunnes tuli pohjakosketus. Olin syvällä alkoholismissa. Juominen oli liiallista, vaikka määrät pysyivät maltillisina. Mikään agressiivinen rapajuoppo en ollut. Mutta kaikesta tunsin ja näin, että alkoholi on ongelma, alkoholi=viini hallitsee ajattelua, on elämän keskiössä. Vain viinin avulla pystyin käsittelemään ahdistusta, se lievensi sitä.

Mutta miten väärässä olin! Viinin tissuttelu nimenomaan lisäsi jo olemassa olevaa ahdistusta. Viini ei ole lääke suruun. Eikä mihinkään.

Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi olet käyttänyt alkoholia turruttaaksesi oloasi.

Lopetin viinintissuttelun kertapäätöksellä. Oivalsin, että alkoholi/viini ei ole hyväksi minulle, terveydelleni ja keholleni. Etenkään mielenterveydelle! Juominen oli humalajuomista, hidasta tissuttelua jonka tavoitteena oli "hiprakka" - humala kuitenkin.

Jätettyäni viini pois ahdistus lieveni, tosin ei ole kadonnut. Minulla on paha ongelma, nimittäin pitkäaikaistyöttömyys. Mutta elämää - ja tätä työttömyyttä - on tuhatkertaa helpompi kestää ilman viinaa, ilman krapulaa, ilman alkoholin aiheuttamaa masennusta, tms. Olen erittäin kiitollinen, että olen päässyt yhdestä elämän ongelmasta eroon. Nykyään suhde alkoholiin on välinpitämätön, etäinen.

Kertapäätöksen jälkeen minulla oli melkoiset vieroitusoireet. Salasin nekin perheeltä - mitä nyt tavallista enemmän karjuin, huusin, olin vihainen, ärsyyntynyt. En voinut sanoa, että raivonpuuskieni taustalla on viinantuska! Sillä sitä se oli.

Kuitenkin joka päivä päätin, että tänään en juo. Kädet täristen. Vapisin ja pelkäsin. Mutta päätös piti.

Sain apua Päihdelinkistä. Luin sen juttuja.

Tänään kuuntelin Ylen Puheelta Juuso Pekkisen ohjelmaa AA-kerhon alkoholisteista. Miehet olivat äänessä. Joka sana niin totta. Alkoholiongelmasta voi päästä eroon, kun myöntää ongelman - ja aloittaa ongelmaratkaisun. Mene AA kerhoon. Kuuntele tuo ohjelma....

Mutta sinähän et missään vaiheessa myöntänyt ongelmaa. Salasit jopa vieroitusoireet perheeltäsi. Kuinkahan kestävää tuo sinun raitistumisesi nyt onkaan?

Alkoholismi on toki ongelma mutta ap:n tapauksessa se taitaa olla seuraus eikä syy. Eli ap:n tulisi saada apua tunne- ja psykologisiin ongelmiinsa niin juominenkin jäänee pois. Mitään haittaa ei tietenkään ole AA:ssa yms mutta luulen että juomisen tahdonvoimalla lopettaminen ei ole pitkäkestoinen ratkaisu.

Oma mieheni kuoli aikanaan vuoden sairastettuaan yllättäen. Olin varmaan ensimmäiset kaksi kuukautta täysin kännissä. En nähnyt tarvetta selvitä. Se viimeinen vuosi ja jatkuva pelko miten tässä käy oli kerta kaikkiaan kuluttavaa. Itse asiassa se lopullinen kuolema ei ollut niin pahaa enää kuin sen odottaminen. Sitten veti oma kroppa tiltin, verenpaineet olivat jossain aivan järjettömissä lukemissa ja tajusin, että eihän minun tarvitsisi edes tehdä mitään itsemurhaa päästäkseni miehen luo, ihan jatkaminen sillä tiellä riittää. Ryhdyin vähentämään ja liikkumaan. Vuoden leskeyden jälkeen masennuskin alkoi hiljalleen väistyä. Raitis en ole vielkään, mutta normaalikuntoinen.

AA on perseestä toimintaa niille, jotka kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta jota on suurin osa alkoholisteista. Ei tulis mielen viereenkään ajatusta lähteä jonku porukan kans jutteleen ongelmista.

Entä lasten asema?

Lukioikäinen on kova itsenäistymään, mutta ei ole riippumaton eikä valmis. Hän tarvitsee vanhempiaan takaseinäksi, josta voi hyvin omintunnoin irtautua.

Sen ikäisenä koin aika helveltillisiä tuntoja, kun kotona oli täysi kriisi ( talous, mt) eikä apua omaan pahaan oloon saanut mistään. Sitouduin sairaaseen alkoholistiin kun kotonakaan ei voinut olla. Samaan aikaan koin huolta vanhemmista ja yritin pyristellä heistä irti.

Alkoholismi on koko perheen sairaus.