Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muiden suhtautuminen masennukseen
Kyskys
21.04.2017 |
Hassua, että yhä edelleen mielenongelmia vähätellään. Masentunutta pidetään laiskana, kaikesta valittajana ja kehotetaan ottamaan itseään niskasta kiinni. Toisaalta ymmärrän, että sitä voi olla vaikea käsittää ilman omakohtaista kokemusta. Kuten minä, pystyn käymään töissä ja toimintakykyni arjen askareissa on suht hyvällä mallilla. Joten enhän minä silloin masentunut voi olla. Tästä olen saanut kyllästymiseen asti jauhaa ystävieni kanssa. Lopulta he hylkäsivät minut, sillä pitivät minua rasitteena. Olo on kuin olisin yläasteella konsanaan. Haluan parantua ja toivon niin käyvänkin. Kärsivällisyyttä, työstämistä ja aikaa se silti vaatii.
Purin tähän nyt hieman päätäni, mutta millaisia kokemuksia teillä on siitä, kuinka lähipiiri suhtautuu mielenterveysongelmiin?
Kommentit (4)
Koska olen kai kokenut ystävieni tuen tärkeäksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei periaatteessa ole masennusta mutta sairaus, joka on loppuelämän ja vaatii lääkitystä ja jos se on vinksallaan, olo on järkyttävä. Tottakai kun kuulin diagnoosin, järkytyin ja epätietoisena tulevasta mielikin järkkyi. Fyysisten oireiden lisäksi myös pääkoppa on kovilla. Kuullut olen kaikenlaista, että senkun lähdet lenkille, se virkistää. Kyllähän töitä voit etsiä (silloin, kun jaksoin hädintuskin suihkussa käydä joka toinen päivä). Ja sitten se, etten ole enää iloinen itseni, tarkoituksella ja tahallaan tosiaan itkeskelen ja kiukuttelen.. vähättelyä, ja tuntuu kuin joutuisin aina todistelemaan kuinka kurja olo on. Sairas ihminen pyrkii kaikin tavoin muistuttamaan tervettä, sillä sairauden ei haluta leimaavan.
Kyllä ystävyyden mukanaan tuoman "hyvien asioiden" pitäisi olla molemminpuolista ja vuorovaikutteista. Jos masentunut ei vuodesta toiseen pysty tarjoamaan mitään muuta kuin loputonta väsymystä, ahdistusta, negatiivista näkökulmaa jne, niin mitä ystävä sellaisesta "ystävyydestä" saa? Masentuneelle kun ne kaikki ihan pikkujututkin on vaikeeta ja ylivoimasta. Kyllähän masentuneet itsekin sen tiedostavat miten paha heillä on olla, onko silloin oikein että muutkin ulkopuoliset kuten ystävät alistetaan ystävyyden nimissä siihen yhtä palaan oloon, mitä masentunut huokuu?
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinun on pitänyt jauhaa siitä ystäviesi kanssa?