Syntyvyyden lasku ja lapsettomuus.

Syyt syntyvyyden laskuun länsimaissa; liiallinen elintaso (geenit vähitellen heikentyneet), liialllinen liberalismi, ihmiset eivät enää aidosti kohtaa toisiaan, rahan ja työn puute, mukavuudenhalu, työnanantajien nuoriin naisiin kohdistama epäily, siis että tulevat heti raskaaksi , kun juuri on palkattu. Tämä tarkoittaa, että naiset eivät halua työpaikan menettämisen pelossa tehdä lapsia, vaikeuttaa uran luontia.

Ympäristön kemikalisoituminen.

Yksi syy lienee se, että lasten hankinta jätetään aina vain myöhemmäksi. Ensisynnyttäjien keski-ikä on muistaakseni 28 pilkku jotain, ja moni alkaa yrittää esikoista vasta pitkälti yli kolmekymppisenä.

Saa nähdä mitä Merikarvia peitonheilutuskampanja sai aikaan kyseisen paikkakunnan syntyvyydelle. Ensivuonna muut kunnat mukaan ja kättä taskuun vuoden ensimmäiselle kuntalaiselle.

Sanoisin, että yhteisön ristiriitaiset paineet voivat olla yksi syy.

Esim. minulla on reilu vuoden ikäinen lapsi ja olen opiskelija. Olen kokenut paljon syyllistystö, koska jatkoin opintoja lapsen ollessa 9kk ikäinen. Nytkin suoritan opintoihin kuuluvaa harjoittelua, jossa mainitsin olevani reilu vuoden ikäisen äiti. Tähän sain päivittelyjä, että mitä ihmettä sinä täällä teet, kun noin pieni lapsi kerta on.

Sitten taas toisaalta, lapsi jää kesästä alkaen kanssani kotiin, kun suoritan loppukursseja ja opparia niin, ettei lapsen tarvitse olla päivähoidossa. Otan kotihoidontukea, enkä tee keikkatyötä sinä aikana. Tästä kun ilmoitin lähipiirille, niin johan tuli kyräilyjä tästäkin. Että ihan tuille nyt sitten meinaat jäädä.

Ainakin itselläni on jo todella hämmentynyt olo, että mikä on oikein ja mikä väärin. Teen siis toki niin, miten on perheelleni ja tilanteelleni paras, mutta kyllä on pistänyt hämmentämään nuo ristiriitaiset kommentit.

Sama juttu muutenkin; signaali on, että tehkää lapsia, mutta älkää olko hoitovapaalla, älkää olko töissä koska äitiyslomat kuormittavat, mutta toisaalta älä tee lapsia työttömänä.

Onko mikään ihme, että nuoret naiset alkavat olla hämmillään, että mitä heiltä odotetaan?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että yhteisön ristiriitaiset paineet voivat olla yksi syy.

Esim. minulla on reilu vuoden ikäinen lapsi ja olen opiskelija. Olen kokenut paljon syyllistystö, koska jatkoin opintoja lapsen ollessa 9kk ikäinen. Nytkin suoritan opintoihin kuuluvaa harjoittelua, jossa mainitsin olevani reilu vuoden ikäisen äiti. Tähän sain päivittelyjä, että mitä ihmettä sinä täällä teet, kun noin pieni lapsi kerta on.

Sitten taas toisaalta, lapsi jää kesästä alkaen kanssani kotiin, kun suoritan loppukursseja ja opparia niin, ettei lapsen tarvitse olla päivähoidossa. Otan kotihoidontukea, enkä tee keikkatyötä sinä aikana. Tästä kun ilmoitin lähipiirille, niin johan tuli kyräilyjä tästäkin. Että ihan tuille nyt sitten meinaat jäädä.

Ainakin itselläni on jo todella hämmentynyt olo, että mikä on oikein ja mikä väärin. Teen siis toki niin, miten on perheelleni ja tilanteelleni paras, mutta kyllä on pistänyt hämmentämään nuo ristiriitaiset kommentit.

Sama juttu muutenkin; signaali on, että tehkää lapsia, mutta älkää olko hoitovapaalla, älkää olko töissä koska äitiyslomat kuormittavat, mutta toisaalta älä tee lapsia työttömänä.

Onko mikään ihme, että nuoret naiset alkavat olla hämmillään, että mitä heiltä odotetaan?

Suosittelisin epävarmalle ihmiselle Raamattua, se on manuaali hyvään elämään. Ei tarvitse kulkea "eksyksissä".

Ei muuta ku pökköä pesään.