Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi?
29.07.2007 |
Mietitään, että lähdetäänkö yrittämään kolmatta. Mieli tekisi, mutta vähän arveluttaa.
Ottaisin mielelläni vastaan kaikenlaisia kokemuksia sekä +/- listauksia perheen kasvamisesta kolmannella lapsella.
Erityisenä kysymyksenä minulla olisi myös keskimmäisen ja kuopuksen ikäero. Mikä teillä ollut ja miten on mennyt?
Ikäero mietityttää erityisesti siksi, että saisiko keskimmäinen tarpeeksi huomiota ja aikaa parhaan mahdollisen kehityksensä kannalta. Esikoinenhan on saanut täyden huomioni ensimmäiset vuodet ja kuopus saa aina olla se nuorin. En halua, että keskimmäinen jäisi vähemmälle kuin muut.
Kiitoksia jo etukäteen, jos joku viitsii auttaa...
Kommentit (4)
Seuraan läheltä yhden äidin elämää, joka on aika rankkaa kolmen pienen lapsen kanssa :( Ei ole nautittavaa äidille eikä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että saako keskimmäinen kunnon eväät elämäänsä, tarpeeksi aikaa, leikkiä ja seurustelua, kun alkupuolesta meni aika lähinnä esikoiseen ja jos sitten on kohta taas uusi perheenjäsen tulossa. Alkuperäinen ajatus olisi 2-3 v. ikäero.
Sujuuko arki, miten paljon hankalampi on vauvavuosi kolmen lapsen kera, onko totta että myöhemmin kolme menee siinä kun kaksi?
Miten liikkuminen ja vierailut jne.
Saako katrasta koskaan hoitoon? Itse kuulun niihin, jotka tarvitsevat myös parisuhdeaikaa aina joskus.
Riittääkö rahat, miten paljon kulut kasvaa (asunnossa riittää kyllä tilaa jo nyt), miten tulevaisuudessa mm. koulu- ja teini-iässä?
Miten käy työelämäni, olen ollut ja haluaisin olla lasteni kanssa kotona, kun he ovat alle 3-vuotiaita. Loppusaldona katkos työurassani olisi silloin kestänyt lähes 9 vuotta (jotain töitä olen tässä välillä tehnyt lasten ohessa ja lisäkouluttautuakin aion, mutta silti...)
Miten äidit ovat itse jaksaneet, mikä on ollut vaikeinta ja mikä parasta?
Olisiko kellään mitään konkreettisia esimerkkejä?
AP
eli olihan se sinällään suuri elämänmuutos, kun yhden lapsen äidistä tuli yhtäkkiä kolmen lapsen äiti... No, hyvin on kaikki sujunut, ja vielä se neljäskin meille syntyi, joten ehkä ne kaksi siinä välissä vastaavat sitä keskimmäistä? Tokihan kuopus saa vauva-aikana enemmän huomiota kuin aikaisemmat lapset, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan tietyn ajan. Niin kuin kuuluu sisaruskateus, tappelut, mustasukkaisuus, kiusaamiset mutta myös rakkaus joka on ns. vettä sakeampaa, yhteiset leikit, toisten auttaminen ja puolustaminen, yhtenä perheenä samaan hiileen puhaltaminen. Kaikille lapsille pitää muistaa varata myös kahdenkeskistä aikaa, vaikka kuinka lyhyt tuokio ja jokaista lasta tulee kohdella omana ainutlaatuisena yksilönä ja persoonana ja kasvattaa häntä sen mukaan. Toiset ovat herkempiä kuin toiset, toinen lapsi vaatii kovaa kuria, toisen kohdalla riittää kuin katsot vihaisesti... jne. Turha pelätä " keskimmäisen kohtaloa" , kyllä se rakkaus ja huolenpito riittää, kun vaan muistatte huomioida kaikki lapset yksilöllisesti. Sitähän ne lapset aikuisena eniten muistelee " miten äiti rakasti tuota ja tätä enemmän kun teki niin tai näin" , viimeistään perinnönjakotilaisuudessa... :-)
Meinaan rakkaushan ei ole mikään vähenevä luonnonvara, vaan päin vastoin sehän vaan lisääntyy kun lapsiakin tulee lisää :-)
Jos koti on rakastava ja lämminhenkinen, lapset kyllä kasvavat tyytyväisiksi ja kunnon ihmisiksi, ei siinä tarvitse kello kädessä mitata sitä, saavatko kaikki nyt varmasti juuri tasan kaikkea... Jokainen perheenjäsen on omalla paikallaan, ainutlaatuinen juuri sellaisena siinä asemassa ja kokoonpanossa joka kullakin hetkellä vallitsee.