Nykyajan lapset ovat todella avuttomia entisaikojen lapsiin verrattuna.

Kirjailija Kalle Päätalo kertoi jossain kirjassaan, että koska hänen oli pakko olla isänsä ja äitinsä kanssa maanantaista lauantaihin poissa kotoa töissä kodin ulkopuolella, niin Kallen 10-vuotias pikkusisko Martta jäi huolehtimaan kodista ja nuoremmista lapsista, joita oli silloin jotain 3-4 ja joista nuorin oli vasta jotain 3v. Tosin naapurin emäntä kävin aamuin illoin lypsämässä lehmät ja katsomassa, että kaikki on kunnossa, mutta muuten ne lapset olivat keskenään sen ajan, jopa yöt ja he pärjäsivät keskenään ilmeisesti melko hyvin. Täällä taas ollaan sitä mieltä, että 6-vuotias ei voi olla yhtä yötä yksin kotona. Ennen vanhaan varmasti monet lapset joutuivat pitämään sen ikäisinä huolta nuoremmista sisaruksista kun vanhemmat olivat poissa kotoa töissä ja lasten oli pärjättävä keskenään. Toista on nykyaikaan, kun mammat eivät anna lapsen olla hetkeäkään yksin kotona ennen rippikouluikää, ensimmäisen kerran lapsi saa olla yksin kotona ehkä joskus 25-vuotiaana ja omaan kotiin lapsi saa muuttaa ehkä vasta 40-vuotiaana. Minä jouduin aikanani 1990-luvulla pitämään itse itsestäni huolen usein jo joskus 10-vuotiaana kesälomalla aamuvarhaisesta iltamyöhään ilman kännykkää tai aikuisia, jotka olisivat varmistaneet, että kaikki on kunnossa ja samalla pidin huolta perheen koirastakin.