Olen aina vaan jotenkin vihainen ja katkera

Et voi muuttaa muita ympärilläsi, vain itseäsi.

Mä olen samanlainen... elämä ollut täynnä pettymyksiä ja siksi vihaan elämääni ja kiukuttelen katkerana läheisilleni. Tekisin itsemurhan ellei siitä tulisi enemmän pahaa lapsilleni.

Miten pääsee eroon katkeruudesta? Osaako joku kertoa. Halua muuttumiseen olisi. Tahtoisin olla onnellinen

Anna esimerkki tilanteesta, jossa koit olevasi katkera ym.

Miten te vihaiset ja katkerat olette saaneet puolison ja lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä pääsee eroon?

Olen elämässäni kokenut niin paljon surua ja "vääryyttä", kuitenkin minulla on myös paljon hyvääkin. Yritän olla ihmisille ystävällinen. "Tee niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän." Silti minussa asuu sellainen kamala vihan ja katkeruuden peikko, välillä tuntuu että ... voisin räjäyttää kaikki ilmaan. Usein tuntuu, että minun pitäisi olla yksin. Jättää perheeni ja muuttaa erakkomökkiin, ettei kenenkään tarvi kärsiä seurastani.

Miksi kirjoitit lainausmerkkeihin sanan vääryyttä? Tarkoitatko, että sinulle on sattumalta (esim. tapaturma tai sairastuminen) tapahtunut pahoja asioita vai että joku on kohdellut sinua siten, että sinulle on aiheutunut kärsimystä, mutta et tiedä, toimiko hän moraalisesti väärin sinua kohtaan?

On normaalia tuntea pahaa oloa ja pahoja tunteita onnettomuuksista, menetyksistä ja kaltoinkohtelusta. Yksi mahdollinen selitys katkeruudelle voisikin kai olla, että ei hyväksy normaaleja pahoja tunteita, ei pysty myöntämään niitä. Kieltämisen seurauksena pahat kokemukset jäävät käsittelemättä ja alkavat elää omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te vihaiset ja katkerat olette saaneet puolison ja lapsia?

En ole aina ollut tälläinen. Huono suhde jota jatkoin liian pitkään lasten takia on katkeroittanut myös paljon muiden asioiden ohella.

Vierailija kirjoitti:

Anna esimerkki tilanteesta, jossa koit olevasi katkera ym.

Mies peri sukulaiseltaan pienen summan rahaa. Ajelen vanhalla bensasyöpöllä, ja mies ajatteli että ostaa minulle halvempikulutteisen auton. Ei mitään kallista. Normaali ihminen olisi reagoinut varmaan "miten ihanaa kulta, kiitos, katsellaanko autoja yhdessä".

Miten reagoin minä?

"En minä mitää tarvii, käytä rahas miten lystäät mene vaikka ulkomaille niinkuin olet haaveillu."

Ja tosissaan siis ahdistaa ja ärsyttää ajatus että mies ostaisi minulle jotain (kosks en ansaitse, koska olen paska). Ja toivon että menisi ulkomaille, ELÄISI, koska elämä mun kanssa menee hukkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten te vihaiset ja katkerat olette saaneet puolison ja lapsia?

En ole minäkään aina ollut tällainen. Kaksikymmentä vuotta sitten olin positiivinen, seurallinen, pidin juhlista ja ihmisistä ..

Ja nyt ..

:/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsee eroon katkeruudesta? Osaako joku kertoa. Halua muuttumiseen olisi. Tahtoisin olla onnellinen

Olet katkera jostakin asiasta tai jollekin. Käännä sille asialle/ihmiselle selkäsi ja alat nähdä mukavampia asioita. Täytä elämäsi niillä, äläkä käänny katsomaan taaksesi. Näin olen itse toiminut. 

Tuo autoesimerkki kuulostaa masennukselta. 

Suosittelen kirjoittamaan paperille ja analysoi kyllääntymiseen asti miksi olit vihainen.  Tee tyhjäksi tavallaan.  Ihminen on aina oikeassa mutta vakuuta itsesi.  Miten oppia arvostamaan itseään onkin vaikeampi juttu.   Periaatteessa kukaan ei ole voinut tehdä mitään yli pääsemätöntä.  Koska me olemme yksilöitä ja arvostamme eri asioita.

Ota toki oikeus olla myös yksin, vaikea on sovittaa mitään jos aina on porukassa.

Keskity asioihin, jotka ovat hyvin. Ole kiitollinen, se nujertaa katkeruutta.

Ehkä olet luonteeltasi sellainen, että keskityt helpommin negatiivisiin asioihin. Samalla kärsit siitä ja olet raskasta seuraa.

Mieti joka päivä ainakin kolme asiaa, jotka ovat hyvin / tuottavat iloa / joista olet kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kirjoittamaan paperille ja analysoi kyllääntymiseen asti miksi olit vihainen.  Tee tyhjäksi tavallaan.  Ihminen on aina oikeassa mutta vakuuta itsesi.  Miten oppia arvostamaan itseään onkin vaikeampi juttu.   Periaatteessa kukaan ei ole voinut tehdä mitään yli pääsemätöntä.  Koska me olemme yksilöitä ja arvostamme eri asioita.

Ota toki oikeus olla myös yksin, vaikea on sovittaa mitään jos aina on porukassa.

En lähtisi tuohon, koska se mihin keskityt, vahvistuu. On aina se riski, että löydät vaan miljoona syytä lisää kokea itsesi kaltoinkohdelluksi ja onnettomaksi. 

Täällä samaa ongelmaa. Nykyään kun koen vihaa tai huomaan olevani katkera, mietin hyviä asioita elämässäni. Aloin tekemän tätä kaikessa, esimerkiksi mies unohti ostaa maidon, sen sijaan että ärsyynnyn, ajattelen että hyvä että maito jäi eikä vaikka jauhot, koska maito on helppo hakea läheisestä Siwasta. Ärsyynnyin lenkillä yhdestä talosta koska se vain ärsytti. Aloin miettimään, että oikeastaan talolla on kiva tontti. Miehen tapa x ärsytti ja teki mieli mennä sanomaan siitä, sen sijaan menin sanomaan asian mistä hänessä pidän. Tätä mallia sovellan nyt kaikkeen negatiiviseen ajatteluun ja katkeruus on aavistuksen vähentynyt minusta. Huomaan olevani enemmän iloinen kuin harmissani milloin mistäkin syystä. Pienin askelin, sentään tiedostan tämän piirteen ja ihminen oppii uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja. Aikaa tämä projekti vie, mutta varmasti kannattava juttu! En halua päätyä yksinäiseksi ja vihaiseksi mummoksi.

Kannattaa alkaa syödä SSRI -lääkkeitä niin kohta elämä hymyilee taas! 😊😊😊😊😊😊

Joillekin kiitollisuuslistan kirjoittaminen on auttanut näkemään hyviä asioita elämässään.

Olen itse melkoinen pessimisti. Ennen jaksoin ärsyyntyä ja kerätä kiukkua kaikenlaisista asioista kunnes pää höyrysi. Jostain syystä olen onnistunut tasoittumaan vuosien myötä. Jatkuva kiukkuisena ja ärtyneenä olo on kuluttavaa.

Yksi merkittävä tekijä asennemuutokseen elämässä oli tilanne, jossa olin vaarassa menettää läheiseni. Sen jälkeen aloin arvostaa asioita, joita elämässäni on.

Olen täynnä vihaa, surua ja katkeruutta. Elämä on kohdellut minua kaltoin. Olen ollut ihana ihminen, mutta en ole enää. Minut on syöty pois töistä valheilla ja mustamaalaamalla. Minut on parisuhteessa jätetty ja otettu koko omaisuus itselle, kun tyhmänä ja lapsellisena en tajunnut, että minunkin nimi pitää olla papereissa. Olin nuorempana niin naiivi. Töissä olin liian kiltti ja tein erittäin tunnollisesti työt. Se ärsytti eräitä ja söivät töistä pois. Siskoni on aina haukkunut minua ja etsinyt joka asiasta virheitä, mitä teen. En osaa hänen mielestä tehdä mitään oikein. Olin kauan yksin ja nyt on ollut uusi parisuhde. Meni kauan ennenkuin luotin keneenkään. Mieheni on negatiivinen, sanoo harvoin mitään positiivista. Olen niin täynnä katkeruutta ja vihaa, että tuntuu, että räjähdän. Olen ammatiltani sairaanhoitaja. On ihania potilaita ja on ikäviä potilaita, jotka purkaa pahaa oloaan hoitajaan, alkoholisteja ja huumeidenkäyttäjiä. Haluaisin lopettaa työt. Jättää nykyisen mieheni ja erakoitua täysin ja totaalisesti. Muuttaa pieneen mökkiin korven keskelle. Tai pieneen yksiöön keskustaan. Mutta millä eläisin? Olen saanut elämäni aikana niin paljon passaa niskaan, ettei ole tosikaan. Olen vielä aina ollut ahkera ja kiltti. Ennen yritin olla positiivinen vinoiluista huolimatta. Nyt en jaksa. Tänäänkin alkoi eräs alkkispotilas syyttä suotta vinoileen. Erakkous olisi totaalinen haaveeni. Osaan kyllä arvostaa ja muistan lämmöllä niitä joitakin harvoja ihmisiä elämäni aikana, jotka ovat sanoneet jotakin kaunista.

Ap. Kuulostat minulta. Paitsi, että olen mies, minulla ei ole perhettä enkä koskaan ole ollut parisuhteessa.

Älä jää miettimään niitä mahdollisia mukavia asioita, vaan tee ja toteuta niitä.

Aloita vaikka siitä, että käyt joka päivä ulkona luonnossa.