Lapsi hakkaa minua kun ei saa tahtoaan läpi

Ole aikuinen, kanna vastuusi ja lopeta lapsen huono käytös. Hän jatkaa tuota niin kauan kun laitat sille stopin. Jos tuo jatkuu, niin lapsen ollessa teini-ikäinen, sinulla ei ole enää mitään otetta lapseen.Agressiivinen käytös kitkettävä keinolla millä hyvänsä. Ota syliin ja pidä kiinni. Tehkää yhdessä jotain (ulkoilkaa, pelatkaa lautapelejä) niin tabletit yms unohtuu. Sinä vanhempana määräät kuinka teillä toimitaan, ei lapsi!!! Esim:

-Jos lapsi ei syö, poista pöydästä ja käske omaan huoneeseen.

-Ruutuaikaa esim 1h päivässä ja muulloin ei laitteita hänelle anneta.

Tee säännöt hänelle selviksi ja pysy niissä vaikka lapsi kuinka huutaisi.

Ei vanhemmat ehdi vapaa-ajalla lepäillä.

Johdonmukaisuutta, johdonmukaisuutta!!!

Meillä on ADHD-lapsi

a) vanhempia ei lyödä. Se oli meillä nurkkaan lähtö ja tiukka palautus sinne, ennenkuin tuli sana Anteeksi. Ja sen piti tulla sydämestä, ei tiuskaistuna.

b) jos lapsi ei syö, häntä ei houkutella syömään. Siinä teet virheen ja annan lapsen pomottaa. Meillä se oli niin, että jos ruoka ei kelpaa, pois pöydästä. Eikä muuta tule, ennenkuin ruoka taas kelpaa. En tyrkytä yhtään mitään. Pakko ei ole syödä, ei edes maistaa, mutta tilalle ei tule muutakaan. Ruoka on kovalla työllä ansaittua ollut meidän suvussa aina, eikä sen päältä temppuilla.

c) viihde oli meillä niin, että kun tietokone tuli, sitä sai käyttää tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin keittiön pöydän ääressä, kun oltiin alle 10 v tai äidin vieressä. Nykyisin teineillä on omat vehkeet, mutta 4 v ei meillä laitteita käyttele itsenäisesti. Koneisiin saa salasanat ja sormenjälkitunnisteet. Tabletin voi laittaa lukon taa. Meillä on lukollinen kaappi. Tiedätkö, käykö lapsesi pornosivuilla? Törmääkö pornoon surffatessaan? Tiedätkö ylipäänsä missä hän käy? Muutakin paskaa sieltä netistä löytyy.

d) kännykkäsäteleilystä ja sen vaikutuksista lapsen aivoihin olisin hyvin huolissani

e) organisoi arkesi. Kotitöitä ei ole pakko tehdä joka päivä hullun lailla, kaupassa voi käydä pari kertaa viikossa. Onhan pyykkikoneet,  tiskikoneet ja ruokaa voi tehdä kahden päivän tarpeiksi, eikä imuroida tarvitse kuin lauantaisin. Vähennä siivousta ja ole enemmän mutsi. Vie lapsi harrastukseen. Meillä ne oli paini ja yleisurheilu. Lapset tarvitsevat liikuntaa ja tekemistä, eikä laitteiden töllötystä.

Lasten kanssa pitää myös touhuta ja olla, kun heitä on hommannut. Tiski on vähemmän tärkeää, kuin vaikka Mustan Pekan tai Afrikan tähden pelaaminen lapsen kanssa, tai yhdessä piirtäminen. Sohvalla makaus ei tuo elämääsi lisäarvoa. Lapsesi tarvitsee myös positiivista huomiota ja onnistumisen tunteita oppiakseen nauttimaan muustakin kuin viihdelaitteista.

Kukaan ei meinaisi uskoa, jos sanoisin, että poika oli erityisluokalla koulussa. Kyllä hän vieläkin sählää, mutta väkivaltainen hän ei ole.

Jos minua lyötäisiin, sanoisin että konetta ei nyt tule viikkoon, ja pitäisin sanani myös. Lapsen pitää oppia itsehillintää ja suuttumuksen ilmaisemista muuten kuin nyrkein. Voit myös huutaa kivusta, kun hän lyö. Pikkusöpö "ei saa lyödä äitiä" ei auta, vaan karjaise lopeta, ja vie lapsi lennossa nurkkaan. Lapsen pitää oppia, että teoilla on ikävät seuraukset. Hän ei varmana mene sinne, mutta sinä viet!  Nenä seinään että on mahdollisimman tylsää. Sanot että on viisi minuuttia siellä, kunnes pyytää nätisti anteeksi. Sitten te juttelette asiasta ja käytöksestä ja halaatte. Mutta kone ei tule, jotta lapsi ei käytä anteeksi sanaa vain koneen kimppuun päästäkseen. Tehkää jotain muuta, vaikka sylittelette ja lue satua. Luetko satuja? Meillä luetaan joka ilta pienimmälle satu, ja teinitkin tulevat kuuntelemaan. Tapaan nimittäin lukea sen sadun hyvin ilmeikkäästi..Se on erittäin hyvä iltarutiini.

Ryhdistäydy nainen, myös sen erosi suhteen ja pistä toimeksi. Jos paska ukko vie voimavarojasi, otat sen eron, että voit keskittyä lapsesi asioihin. Häntä sinun pitää ajatella ihan ensimmäiseksi. .

Jep jep...

Neljän lapsen äitinä voin sanoa että kun lapsella kiehuu ja vanhempi rupeaa sitä väkisin pitelemään kiinni, niin pahempaa konstia ei maailmasta löydy. Aiheuttaa sellaisen raivon ettei ole ennen nähty.

Jos lapsi muksii pelien takia niin pelejä pois vaan. Harmitus menee kyllä ohi ja voitte keksiä yhdessä muuta tilalle. Leikkiä, piirtoa, askartelua, muovailua.

Lapsi on koukussa peleihin. Äkäistyy samoin kuin kahvi, tupakka tai alkoholinarkki kun nautinnon lähde kielletään. Siksi tarvii apua.

Eikä elämäntilanne muutoinkaan helppo. Lapsi tarvii nyt aikuisten tukea ja paljon.

Ennen lasta lyötiin tuollaisesta käytöksestä takaisin ja se oli ok. Ei jäänyt traumoja ja oppi miltä tuntuu kun toista satuttaa. Nykylapset käyvät entistä väkivaltaisemmiksi ja vanhempien pitäisi vain kestää ja ottaa lyönnit ja potkut vastaan.

Oho! Mitä ihmettä, lapsella ei ole kavereita, koska itse et ole suosittu??? Mitä tarkoitat?

Minä ainakin olen aina ollut tyytyväinen, kun laitan lapselle lastenohjelmia pyörimään, että jaksaa katsoa hetken rauhassa (5-10min) ja sitten ei enää kiinnosta.

Eikä edes joka päivä meillä katsota mitään ohjelmia, laitan ehkä kerran pari viikossa, kun en vain millään jaksaisi juosta perässä. Minulla on sairaus, josta tulee paljon kipuja ja silloin kun ne ovat todella kovat, haluan istua hetken niin lapsi viihtyy tuon pienen hetken paikallaan, että jaksan taas loppu päivän ja kivut laantuvat hiukan. 

Siitä asti kun ensimmäisen kerran laitoin lapselle lastenohjelmia pyörimään, mietin jo silloin että tästä ei tule tapaa enkä halua että lapseni on tv-riippuvainen. Ja siinä olen onnistunut, touhuan paljon lapseni kanssa, koska on ainoa lapsi, niin ei ole yksinäinen. Hyvin onnellinen lapsi vaikuttaa olevan ja iloinen. Ainakaan hän ei sitten muista lapsuudestaan vain sitä, että äiti ja iskä vain istuivat nenät kiinni puhelimissa.

Ja ennenkuin kukaan sanoo mitään miten nyt voin kirjoittaa, lapsi on päiväunilla. 

Kiitos asiallisista vastauksista. Tällä kertaa lapsi uskoi sitten lopulta ja alistui kohtaloonsa sen aamuisen "jyrähdykseni" jälkeen. Lapsi tietää, että se hänen viihdejankutus ärsyttää minua ja joskus se on pelkkää kiusaamista eikä ole tosissaan. Kaupunkireissu meni ihan kohtuullisesti, vaikka jossain vaiheessa aloitti taas semmoisen jatkuvat "äiti äiti kato tota ja tota äiti kato äiti äiti ootko kuuro!? Miksi et vastaa vastaa äiti kato..." Siis harrastaa usein tuommoista jankutusta ja kysymyskäskytykitystä. Vastaus pitäisi tulla heti. Edes sekuntia ei saisi viivytellä. Olen sanonut että kuulen kyllä vaikken vastaa heti ja voisi odottaa sitä vastausta ja ihan vain kakistaa sen asiansa ulos ilman että koko ajan odottaa jotain "hmm... niin... aha... no mitä... hmm..." kuittausta joka kommentille. Samoin jos minä puhun niin hänellä usein tapana kysyä "mitä?!" kuin ei kuulisi ja jos en toista niin kuitenkin sitten kuuli. Yritän pitää toistot max 3:ssa. En jaksa itse toistaa asioita enkä kuunnella samaa lausetta eri tavoin väännettynä 5-10 kertaa putkeen...

Tuo kysymys etten ole suosittu ja miten se vaikuttaa. Ajattelen, että alle kouluikäisten lasten vapaa-ajan kaverisuhteet riippuvat täysin siitä miten paljon lasten vanhemmat kaveeraavat toistensa kanssa halukkaasti ja milloin se on vaan väkinäistä ja rajoittuu korkeintaan johonkin yhteiseen harrastukseen. Päiväkodissa lapset leikkivät toistensa kanssa riippumatta taustoista, koska hoitajat panostavat siihen ja "kaikkien kanssa on leikittävä", mutta vapaalla kenenkään ei tarvitse kaveerata jonkun hippihihhulielämäntapaoutoilijan kanssa. Vaikka lapset tykkäisivät kenestä vaan lapsesta leikkikaverina, niin ei aikuiset jaksa notkua puistoissa kuin korkeintaan samanhenkisten kanssa. Hyvän päivän tuttuja on, mutta ei ketään kiinnosta panostaa mihinkään jatkuvaan ystävyyssuhteeseen ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole paljon mitään yhteistä.

Epäilen, että jollain tavalla sekin vaikuttaa lapseen, jos näkee aika monen ihmisen olevan äitiä kohtaan epäkunnioittava. Jos isä ei kunnioita äitiä, jos äidin sukulaisetkin on hylänneet, ihmiset kadulla katsovat kieroon ja kommentoivat ilkeästi, kaverinsakin kyselevät ja kommentoivat...

Miksi olet hankkinut lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse syyllinen siihen, että lapsestani on tullut viihderiippuvainen. Koko ajan pitäisi pyörittää lastenohjelmia ja pelejä tietokoneella, tabletissa tai puhelimella kotona ja kaupungillakin. Kyllä olen ollut laiska vanhempi ja halunnut päästä vähemmällä...

Itsehän sen sanoit. Nyt vielä kenties pystyt muuttamaan lapsen käytöstä. Ryhdyt toimimaan niin kuin vanhemman pitäisi.

Vie lapsi johonkin jumppaan vaikka? Äläkä huoli, en minäkään sosiaalinen ole mutta nuo lapset ovat koululaisina sitten löytäneet ihan itse kaverinsa. En minäkään pitänyt siitä vanhempien järjestämästä kaveri-ringistä, jossa itse suunnilleen päättivät kenen kanssa ja minne.

Noista kaverisuhteista sanoisin, että eipä ne alle kouluikäiselle usein niin tärkeitä ole, kun päiväkodissa kuitenkin on. Koululaisina huolehtivat niistä sitten enemmän itse. Luulen, että lapsi nyt vaan kaipaa juuri sinulta sitä aikaa ja huomiota. Väsyttäähän se, muistan hyvin sen ajan, mutta myöhemmin sitä sitten kaipaa :)