Miten kukaan nainen pystyy synnyttämään??

Menkkakivuissa sä et saa epiduraalia, synnytyksessä saat.

Toisaalta, jos kaikki ajattelisivat kuin sinä, ääliöimmät jättäisivät lisääntymisen.

Epiduraalipuudutus vie supistuskivut pois liki sataprosenttisesti. 

Tosin ajoitus ja saatavuus ei aina onnistu. 

Mutta synnytystilanne on sellainen, että eipä siinä oikein ole vaihtoehtoja. Siinä vaiheessa ei peruta. Ja kipu varmasti on hyvin eriasteista eri naisilla. Myös kivun kokeminen vaihtelee. 

Kolmannessa synnytyksessäni esim. minä en tuntenut sellaista kipua, jota olisi pitänyt sietämättömänä. Epiduraalia en siis ottanut kuten kahdessa aikaisemmassa. 

Minä en halua käyttää hormoneja, joten menkat tulee joka kuussa mutta käytän jäätäviä määriä särkylääkkeitä vaikka kivut eivät ole pahat, sillä en vain siedä ollenkaan alakerran kipuja. Minä en myöskään tule ikinä synnyttämään. En pysty

Kamalaa se onkin. Itse sain sektion, sillä lapsen kuitenkin halusin. Sektiohaavan kivun kestin eikä se pahaa edes ollut, mutta menkkamaisia ja synnytysmäisiä supistusmaisia hirveitä kipuja en vain kestä.

Synnytyskivuilla on ihana tarkoitus. Lisäksi niistä saa voimaa.

Niin... samaa ihmettelen. Itsekin olen neljä synnyttänyt. Eikä ikinä koskaan enää.... ;)

Ei se synnytys mitään herkkua ollut. Yhdelläkään kerralla. Mutta ei myöskään sellaista mitä en olisi kestänyt.

Epiduraali ei muuten toimi kaikilla. Mulla auttoi kokonaisen tunnin, jee!

No vähän pöhkö kysymys. Miten luulet miedän miehien käyvän paskalla? Pöntölle koivet auki ja puristaa persreikää niin sieltä se tulee, sama juttu naisilla. Eikä se satu ellei ole 5 kilon kakka tulossa.

Minulla samat ajatukset Ap. Kaksi lasta olen sektiolla saanut :)

Vierailija kirjoitti:

Synnytyskivuilla on ihana tarkoitus. Lisäksi niistä saa voimaa.

No ei tosiaan saa voimaa, päinvastoin.

Synnytyskipu on siinä mielessä erilaista, että sillä on selkeä päämäärä. 

Sen vauvan haluaa siinä vaiheessa ulos, sitä on odottanut monta pitkää kuukautta. Ja jos vauva on toivottu, on synnytys omalla tavallaan ihanaa kivusta huolimatta. 

Mulla on pelkkää pientä juilimista ja särkyä, ei varsinaista kipua. Inhoan jo sitä yli kaiken joten en edes kokeile synnyttää :DDD

Sain sektiolla. Helppo.

No eihän se mitään kivaa ole. Mutta kun se synnytys on meneillään, tietää lopputuloksen ja sen ettei se synnytys loputtomiin kestä. Joskus sen vauvan on sieltä ulos tultava. Jos ei tule, niin sitten sektiolla.

Synnytys oli paljopaljonpaljon helvetillisempää kuin olin osannut kuvitella! Enkä ole mikään kermaperse. Luulin että minulla on kova kipukynnys, mutta epiduraalit ym. Puudutteet ja ilokaasut ei kyllä autteneet juuri mitään. Kyllä siitä järkytys ja kammo jäi!

Liioiteltu juttu. Epiduraalin kanssa synnytys on parhaimmillaan kuin hotelliloma täyshoitolassa. Itse olin molemmissa synnytyksissä vain niin innoissani koko jutusta ja tulevasta vauvasta, että koin synnytyksen vain positiivisena. Joskus tulee ongelmia, mutta puhutaan kuitenkin tosi pienestä prosentista.

Minulla taas on traumaattinen kokemus ponnistusvaiheesta. Kun tulee järkyttävät poltot ja lisäksi ponnistamisen tarve ja ponnisti eli ei, noin puuduttamatta vaan repeää ja aukee alakerta. En sen jälkeen ole ollut henkisesti terve. Sellaista tuskaa ei voi mielestäni enää kestää. Samalta tuntui, kuin olisi tylsällä veitsellä revitty miten tahansa emätin. Menin shokkiin ja psykoosiin.

Synnyttäminen on naisen kehon luonnollinen tapahtuma. Kyllä, erittäin kivuliasta ( tarkoitan luonnollisesti tällä totaali luomusynnytystä) mutta ei sellaista ettetkö siitä selviäisi.

Ketään ei kipu tapa, pää ei vaan kestä sitä.

Itse täysin luomuna synnyttäneenä tiedän mitä se ihan oikeasti on, ja ainakin lähtisin yrittämään samaa uudelleen jos sellainen tilanne tulisi.

Jokainen saa synnyttää miten haluaa, mutta näitä tyyppejä jotka vertaavat synnyttämistä johonkin vakavaan ruumiinvammaan ( "saisihan silloinkin lääkkeitä"), en vaan jaksa.