Tuetteko taloudellisesti köyhiä eläkeläisvanhempia

Ainakin minä tuen. Maksan yhdessä sisarusteni kanssa äidin asumisen yksityisessä hoitokodissa.

Niin, on köyhiä ja "köyhiä" isovanhempia. Miehen vanhemmat ovat olleet hyvin pienituloisia, miehen isällä oli paljon työttömyysvuosia. Anoppi puhui aina pienestä eläkkeestään ja siitä, kun mihinkään ei ole varaa. Sitten miehen isä kuoli kasikymppisenä. Perunkirjoituksessa selvisi, että kummallakin vanhemmalla oli kymmenien tuhansien säästöt. He elivät aina hyvin pihisti eivätkä osanneet hellittää koskaan. Anoppi on vielä elossa ja sama puhe jatkuu, mihinkään ei halua rahaa käyttää, ei edes lääkäripalveluihin.

En tue. Ökyeläkeläinen sen sijaan jakaa joskus almujaan minulle, pienipalkkaiselle duunarille.

En tue mutta isoäitiäni tuin. Laitoimme kaikki lapset ja työssä silloin käyvät lastenlapset hänelle sijoitusrahaston, joka maksoi kerran vuodessa muutaman tonnin tuottoja ulos. Perimme jokainen osuutemme takaisin sitten kun isoäidin oli aika lähteä päälle 90-vuotiaana. Paperit oli tietenkin tehty selviksi jo silloin kun laitoimme rahaston koska kaikki perilliset eivät olleet siihen sijoittaneet.

Mulla on pienemmät tulot kuin eläkkeellä olevilla vanhemmillani, joten ei, en tue. Enkä kyllä tukisi isommillakaan tuloilla, eipä nuo koskaan meistä lapsista kauheasti välittäneet, ura ja omat menot oli paljon tärkeämpiä. Lapsenlapsiaan (nyt jo aikuisia) eivät koskaan ole hoitaneet, eikä mitään juhlapuhiä ole vietetty yhdessä. Joskus yritettiin kutsua heitä meille jouluksi, mutta eivät ole halunneet tulla.

Meillä ei ole tuota tilannetta.

Molempien vanhemmat ovat varakkaita.

Tehdään kahden veljeni kanssa todella paljon hommia meidän vanhempien mökillä, taas pääsiäisenä on iso urakka, kun uusitaan porukalla saunan panelointi ja lauteet.

Kun isä vielä eli, hän varasi aina "talkoo-oluet" ja maksoi kaikki ruoat kun jotain tuollaista tehtiin. Ihan kuten jos meille tulee vaikka kaveriporukka muuttamaan, niin tietenkin tarjotaan juomat ja ruoat. Äitini ei koskaan, ei hanki edes omia ruokiaan, vaan odottaa että me siinä työn ohessa valmistetaan hänellekin. Materiaalitkin saa nykyisin ensin maksaa itse ja sitten kuittien kanssa puljata että äiti maksaa takaisin kun muistaa. Ei nyt maata kaada, mutta me ollaan kaikki asuntovelkaisia, veljen vaimo on työttömänä ja kulut on isot. Silti aivan varmasti autettaisiin, jos se olis tarpeen. Nyt ei todellakaan ole. Äidillä iso veltaon omakotitalo, jossa käy siivooja kaksi kertaa kuussa.

Anoppilassa taas on erilailla systeemit, heilläkin on sitä rahaa niin että ranteet ei kanna, mutta siellä on just tää köyhäilymentaliteetti, että -30 % lauantaimakkaraa pöydässä (sitä siis ostetaan viisi pakettia ja syödään sit pari viikkoa). Ja jatkuva valitus kuinka ruoka onkaan kallista.

Olen pahoillani ap tilanteestasi, kannattaa varmaan puhua jälkikasvun kanssa. Minkälaista apua heiltö odotat? Vuokran maksamista? Ruokarahaa? Kutsutko heitä itse syömään vai kutsuvatko "itse itsensä"? Tietävätkö he tilanteesi.

Omat vanhempani menehtyivät minun ollessa vain 19, eli en.

Muuten tukisin ehdottomasti. Aika maksaa takaisin se, mitä olen saanut. Tuen kyllä vanhuksia muuten tekemällä vapaaehtoistyötä heidän kanssaan, naapurin mummua auttelen myös ja käyn juttelemassa. Sieltä olen saanut PALJON elämänviisautta. Ihana mummo <3 N25

Meillä toisen äiti valittelee tiukkaa rahatilannettaan. Kerran sitten autoin veroilmoituksen teossa ja kävi ilmi, että hänellä oli yksin lähet yhtä hyvä tulot kuin meillä koko perheellä, josta elätimme kaksi aikuista, lapsen ja asuntolainaa. Toinen taas ei valittele, vaikka tulot ovat pienemmät kuin edellisellä.

Eli joo, voisin tukea köyhiä vanhempiamme, mutta siitä valittelusta on usein vaikea päätellä todellista tilannetta.

Saan kuukaudessa rahaa vähän yli 500e.

Isäni tienaa päälle 6000e/kk 

ja äitini 4000e/kk 

Ainoa elossa oleva isovanhempani asuu isossa uudessa kerrostaloasunnossa meren rannalla.

En avusta vanhempiani tai isovanhempiani rahallisesti.

Emme. Äitini bruttotulot nyt eläkkeellä on 45 000e vuodessa. Isäni lähemmäs 100 000e. Minun bruttotulot nippanappa 30 000e ja kaksi lasta vielä elätettävänä. Miehen vanhemmat on köyhiä mutta siellä suunnalla ei osata pitää rahasta huolta, tuhlataan heti ja syydetään miehen sisaruksille. Jos eläisivät toisin eläisivät ihan hyvää elämää.

Omia lapsia (kolme aikuista lasta) on tuettu niin että kenenkään ei ole tarvinnut ottaa opintolainaa, on maksettu autokoulut ja muut. Enkä katso heidän olevan siitä kiitollisuuden velassa koskaan.

Kyllä tuen. Isä on jo kuollut, mutta äiti elää ja hänen eläkkeensä on noin kolmasosa mun palkasta. No verotus tasoittaa sillein että nettona ero on enää noin tuplaten.

Äiti ei pärjää enää yksin kodin ulkopuolella joten vien ja maksan hänen viikon ruokaostokset ja apteekkiostokset.

En. Omat vanhempani ovat hyvin varakkaita ihmisiä. Miehen vanhemmat eivät ihan niin, mutta heitä ei huvita avustaa. Siellä tuli paniikki, kun eläkkeelle jäädessä tippui tulot. Nyt ovat niin puutteenalaisia. En käsitä, kuinka töissäollessa 10000 €/kk bruttotuloista ei muka jäänyt mitään säästöön. Tai no, tuskin jää, jos matkustellaan, joka toinen vuosi uusi auto, alennusmyynneistä hamstrasivat vaikka mitä tarpeetonta, kun halvalla sai, kesämökki pitää olla viimeisen päälle varusteltu. Mikään ei riitä, kun täytyy ylläpitää totuttua elämäntyyliä (tämän ovat siis itse ääneen sanoneet). Siinähän ylläpitävät, mutta ei siihen mielestäni tarvitse lasten osallistua.

Kyllä tuen ja autan, säännöllisesti.