Miksi joihinkin ihmisiin jää (henkisesti) roikkumaan?

Mietin tätä taas, kun muutama vuosi sitten tutustuin uuteen ihmiseen ja aluksi meillä oli todella mukavaa yhdessä. Tiedostin tämän ihmisen kyllä tietynlaiseksi, mutta olisi pitänyt kuunnella itseään ja tietää, että ne piirteet jotka aiheuttivat minussa epämukavaa oloa, tulisivat vahvemmin esille jossain vaiheessa.

Sitten meillä tulikin riita, ja sen seurauksena hän otti etäisyyttä. Koin tämän todella raskaasti, vaikka en itsekään ymmärrä miksi. Tämä ihminen on sellainen totuuden torvi, joka sanoo sen mitä ajattelee koska "haluaa olla rehellinen". Hän ei myöskään tuntunut olevan kykenevä iloitsemaan muiden puolesta, eikä juuri koskaan kommentoinut mitään hyvää minusta. Joistain muista kyllä. Jos olin iloinen ja kerroin siihen syyksi vaikka juuri varatun matkan, hän siristi silmiään ja hymyili, mutta ei näyttänyt kovin aidosti iloiselta.

En ymmärrä miksi hän on niin ihoni alla. Välimme hieman lähentyivät vuosi sitten ja näemme noin kerran parissa kuussa. Välillä inhoan häntä ja hänen tapaansa puhua joistain asioista, ja välillä kaipaan hänen seuraansa. Ja kun olen hänen seurassaan, huomaan ponnistelevani että olisin oma, peruspositiivinen itseni.

Mikä hel***** minua vaivaa?