Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, joissa toinen on sukurakas ja toinen ei – mitä ongelmia se aiheuttaa, ja miten ratkaisette niitä?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ulkopolitiikka jää toisen hoidettavaksi. Muuten yhteydenpito jäisi kokonaan.
Onko se toiselle täysin ok, vai aiheuttaako kahnauksia?-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ole varsinaisesti sukurakas, mutta hänellä on mielestäni konservatiivisia käsityksiä siitä, miten sukuun pidetään yhteyttä. Hänen mielestään kylään on aina mentävä, kun kutsutaan – ei voi kieltäytyä ilman erittäin pätevää syytä. Sitten seurassa hän kuitenkin vetäytyy ja minun puheliaana täytyy hoitaa seurustelu.
Mielestäni tämä on aivan syvältä, en halua käydä esim. lastenjuhlissa ollenkaan enkä perhepäivällisillä sunnuntaisin (silloin on lepopäiväni, jonka tarvitsen).
Ensimmäisin vuosina tuli kauheita riitoja, kun en halunnut tulla mukaan. Mies koki minun arvostelevan ja väheksyvän perhettään. Vika ei kuitenkaan ole ihmisissä, tykkään miehen sukulaisista kyllä. Haluan tavata heitä, mutta tietyt tilaisuudet ovat minulle vain liikaa. Haluan hoitaa ihmissuhteita omilla ehdoillani.
Nykyään tässä tasapainoillaan joten kuten, mies ei enää painosta minua osallistumaan enempää kuin haluan.
Vierailija kirjoitti:
mies ei enää painosta minua osallistumaan enempää kuin haluan.
Tämä on varmaan se tärkein juttu. Minä olen todella herkkä kaikenlaiselle painostamiselle. -ap
En koe että asia vaikuttaisi mitenkään parisuhteeseen eli ei aiheuta ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait se mitään ongelmia aiheuta. Mies on läheinen sukulaistensa kanssa ja me käydään heillä kylässä aina kun voidaan (kaikki asuvat useampien tuntien ajomatkan päässä).
Minä en ole läheinen muuta kuin äitini kanssa, emmekä erityisemmin käy minun sukulaisteni luona kylässä
Hyvin on sujunut tähän asti.
Ulkopolitiikka jää toisen hoidettavaksi. Muuten yhteydenpito jäisi kokonaan.