Vieläkö keski-ikäinen voi rakastua?

Kyllä voi..ja se tulee aika yllättäenkin.

Itse olin 46, kun tapasin mieheni. Alkuun aloitimme vain juttelun ja siitä se lähti. Olin kyllä pitkään sitä mieltä, ettei tästä mitään tule,  koska minulla on suuri perhe ja miehellä ei ole lainkaan lapsia. Mutta yllättävän helposti hän solahti perheeseen. 

Nyt ei vieraampi edes huomaa, ettei hän ole ollut lasten elämässä koko aikaa, tai saati, ettei ole heidän isä.

Rakkaus syvenee yllättävän paljonkin. Olen vieläkin kuin teini-ikäinen ensirakkauden kanssa.

Mies ei turhia hempeile, mutta näyttää teoillaan kyllä, että olen hänelle tärkeä.

Kyllä kaikki on mahdollista.

Ei vielä

Rakastumisen tunne ei ole iästä kiinni.

Liiku nyt vain runsaasti siellä, missä on muitakin ihmisiä, niin moninkertaistat mahdollisuutesi tavata joku, joka herättää tunteesi.

Kyllä voi rakastua ja pettyminenkin sujuu vielä ihan teinivuosien malliin.

Voi kyllä, niin kävi minullekin. Ehkä tuo rakkaus on parempaakin nuoruuden rakkauteen verrattuna. Ainakin itse olin pitkästä liitosta erottuani selvittänyt itseni terapiaissa ja lukemalla, tiesin paremmin kuka olen ja mitä haluan. Niin löytyi viereen itselle sopiva ja hyvin rakas mies.

Rakkaus keski-ikäisenä voi olla erilaista kun ne lapset on jo tehty ja työurat muotoutuneet jne. Ihmiset on jo enemmän omannäköisiään, täytyy enemmänkin sovittaa elämiä yhteen kuin rakentaa sitä elämää "tyhjältä pöydältä". Tuossa minusta tarvitaan kykyä antaa tilaa, sen parisuhdeajan lisäksi omaa aikaa, aikaa omien lasten, harrastusten jne kanssa - ja sitten sitä yhteistä parisuhdetta, joka voi olla paljon parempaakin kuin aiemmissa jos on itsestä ja niistä vanhoista virheistä opittu eikä niihin sorruta.

Voi kuule. Tulisesti, intohimoisesti ja ensi silmäyksellä voi keski-iässä rakastua.