koulukiusattu

Olen pahoillani. Helpottaako sinua yhtään se tieto, ettet ole tehnyt itse mitään väärää? Kärsit nyt varmaankin monenlaisista oireista, mutta yksikään niistä ei ole sinun vikasi. Voisitko käydä vaikka mielenterveystoimistossa puhumassa tilanteestasi?

Puhuminen jonkun kanssa voisi auttaa. Minä olin niin onnekas että kiusaajani tuli ihan sattumalta kadulla vastaan aikuisiässä. Sanoi haluavansa puhua. Ja pyysi anteeksi. Vaikutti ihan aidosti häpeävän ja katuvan tekojaan.

Kurjaa että sinulle kävi noin :( Näistä tapauksista näkee kuinka kammottavaa herkässä iässä kiusatuksi joutuminen todella on pahimmillaan.

Itselleni kävi onneksi onnellisemmin. Minua kiusattiin ekaluokalta alkaen, ysiluokalle asti. Mutta se teki minusta lopulta vain hyvin itsenäisen ja hyvin vahvan, ketään tarvitsemattoman. Sellaisen joka kulkee omia polkujaan välittämättä pätkääkään siitä mitä lauma siitä on mieltä. Laumaan minä en koskaan kelvannut joten pakko oli oppia elämään ilman, ja löysin siitä elämäntavasta suuren vapauden.

Olen nyt mielenterveystoimiston asiakas ja kuntoutustuella.eläkettä haetaan varmaan tulevaisuudessa.