Miehen työ

Sain kuopuksen nukahtamaan syliini. Lasken varovasti sänkyyn, peittelen ja vaivun hetkeksi itsesääliin. Suukkoa en uskalla antaa, koska pelkään herättäväni hänet ja ilman rintaa nukuttaminen on haastavaa. Isommat sisarukset ovat olleet unten mailla jo tovin. Äitiä ei kuulu. Mietin, miten myöhään hänellä tällä kertaa menee. Noh, hän ei sentään käy viihteellä ihan joka viikonloppu eikä aina viihdy pilkkuun asti. Pitäisi ilmeisesti olla iloinen tästä. Tosin jo edellisten lasten kohdalla on nähty, että niitä oikeita irtiottoja tulee imetyksen loputtua. Kyllä, olen tyhmä. Olen uskonut asioiden muuttuvan. Vieläkin on lyhyitä hetkiä, kun kuvittelen, että asiat voivat olla toisin. Näin varmaan miettivät myös väkivaltaisissa suhteissa elämää jatkavat...
Olisin kyllä valmis laittamaan pisteen tälle suhteelle, mutta selväksi on tehty, että lapset tulevat siitä kärsimään. Tunnen olevani umpikujassa...