Miksi ette puutu koulukiusaamiseen?
Tulipahan vaan mieleen kun nyt on paljon lehdissä juttua koulukiusaamisesta. Niin minkä takia te vanhemmat sallitte sen? Turha nyt väittää vastaan etteikö siitä lapsesta sitä huomaa, jos hänellä on paha olla. Luulisi teidän senverran hyvin omat lapsenne tuntevan. Toinen kyllä sen kiusaajan saa aina selville, niinkuin kaiken muunkin, jos vaan on tarvetta ja halua selvittää. Jos mun omaa lasta kiusattais kyllä mä sinne koulun pihaan menisin vähän ojentamaan. Turha myöskään ruveta huutelee, että ei suomessa voi tehdä mitään kun joutuu heti vankilaan. No kuulkaa ei joudu, jos menette kiusaajaa vähän niskasta ottamaan kiinni ja sanotte asiallisesti. nyt loppu se kiusaaminen. ovatko Suomalaiset oikeesti näin pelkureita!
Kommentit (5)
En usko että vanhemmilla on niin paljon valtaa siihen ketä kiusataan tai ei, koska kiusaajat valitsevat heikon kohteen. Oli vanhemmat sitten sosiaalisia tai ei. Ja valitettavasti se on jo nähty kuinka vanhemmat ottavat yhteyttä kiusaajan vanhempii. Johon kiusaajan vanhemmat vastaa, että ei minun lapseni tuollaista tee. Eli plus miinus nolla. Kyllä kiusaaja ansaitsee aina pienen opetuksen ennenkuin lopettaa. Ja eikä tuossa ole edes kyse väkivallasta. Ennen vanhaan annettiin kunnolla piiskaa. Eli jos vähän kiusaaja nappaa niskasta kiinni niin minusta aika oikeutettua.
Kiusaaminen on idiotismia.
Kiusaaja erotettakoon koulusta. Ja siirrettköön helvettiin.
Olen opettaja ja saan saman palkan puutunko ja selvitänkö mitättömiä pikkujuttuja kaikki tauot tai en vaan huomaa.
En usko että huomaaminen on vieläkään muotia. Itse yritin huomata ja lopetin opettaja hommat jo 90 luvulla.
Vaikea oli mennä koko luokkaa ojentamaan. Mun tyttöä tosiaan kiusasi lopulta koko luokka, kun kaksi viimeistäkin kaveria meni kiusaajien leiriin. Kiusaamiseen puuttui opettaja ja kuraattori, mutta ei sitä saatu loppumaan ennen kuin tyttö siirtyi yläkouluun eikä ainuttakaan entistä luokkakaveria tullut samalle luokalle.
Luulen (en tiedä) että kiusattujen vanhemmat olisivat usein itsekkin sosiaalisesti rajoittuneita.
Tai itse olen ainakin huomannut että vanhempana voi aika paljon itse vaikuttaa kaverisuhteisiin mm. Kutsumalla kavereita kylään, olemalla mukava lapsille, inhimillistämällä itsensä ja lapsensa.
Meidän koulun kiusatut olivat niitä joiden vanhempia emme koskaan nähneet emmekä tunteneet. Koskaan ei ollut synttäreitä, ei kutsuja kylään tms. Tästä siis edelliset päätelmäni.
Minä puutun kyllä herkästi kaikkeen kiusaamiseen ja jo yhdestä syrjinnästä otin yhteyttä muiden vanhempiin. Mies sanoi että älä nyt yhdestä kerrasta ja itsekkin aloin pelkäämään että pahennan tilannetta.
Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen että lasten on hyvä oppia heti ekasta kerrasta ettei kiusaaminen ole sallittua.
Omille lapsille olen painottanut ja puhunut paljon kiusaamisesta sekä vierestä katsomisesta ja kyselen välillä että onko joku koulussa yksin, voitaisiin kutsua meille.
Lapseni ei tietääkseni kiusaa, mutta jos niin tekisi niin toivoisin vanhemmat ottavan välittömästi yhteyttä minuun eikä suinkaan lapseni niskaan.