Eron työstäminen ja ihastuminen uuteen samaan aikaan - kokemuksia/apua

Avioeron jälkeen jäin useammaksi vuodeksi yksin. Olin henkisesti valmis elämään loppuelämän vaikka yksin. Kuitenkin minua alkoi piirittämään mies, ja lopulta päädyin hänen kanssaan seurustelusuhteeseen. Huomasin olevani valmis uuteen suhteeseen ja toipuneeni avioerosta. Heräsi paljon erilaisia tulevaisuuden visioita. Mies osoittautui tasapainottomaksi ja taipuvaiseksi käyttää henkistä väkivaltaa. En osannut pistää suhdetta heti poikki, vaan jäin arpomaan olenko liian vaativa, onko vika minussa ja voiko asiat selvittää puhumalla yms. Kävi selväksi, ettei suhde tule kehittymään parempaan suuntaan vaan päinvastoin, ja laitoin suhteen poikki. Suhde kesti vuoden ja en halua häntä enää elämääni.

Tapasin heti seuraavana päivänä miehen, jonka kanssa juttu lähti luistamaan tuosta noin vaan. Meillä on samanlaiset arvot ja huumori, on myötätuntoinen jne. Kaikki on sujunut ihan eri tavalla kuin edellisen miehen kanssa. Harmittaa hirveästi, kun en tavannut häntä aikaisemmin ja voinut laittaa tuohon huonoon suhteeseen käyttämääni energiaa häneen. Onneksi mies haluaa tutustua rauhallisesti. Ihastus on molemmin puolista.

Tilanne on siis se, että päässäni vallitsee varsinainen sekamelska. Kun ajattelen tuota mennyttä seurustelusuhdetta niin olen täynnä kiukkua ja ahdistusta. Toisaalta kaikki tuntuu niin oudolta, kun toinen ei enää olekaan arjessa mukana ja nyt pitää taas löytää yksinolemisen rytmi. Sitten perhosia vatsassa ja iloa kun ajattelen tätä toista miestä. Ja halu tutustua häneen. Ei olisi normaalisti mitään järkeä lähteä uuteen suhteeseen tässä tilanteessa, mutta en halua menettää tai ohittaa tätä mahdollisuutta. En myöskään halua tilittää hänelle edellisen suhteen epäonnea, se olisi varmaan tämän jutun loppu.

Onko jollakin kokemusta vastaavasta tilanteesta? Oma pääni on sellainen hullunmylly, että en saa sieltä mitään järkevää ajatusta tällä hetkellä.