Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat asuvat yhdessä mutta elävät eri elämiä
Pinni
02.03.2017 |
Iäkkäillä vanhemmillani on aina ollut vaikea parisuhde alkoholiongelmineen, pettämisineen ja peruttuine avioerohakemuksineen yms. mutta eivätpä ole 45 vuoden aikana saaneet erottuakaan. Äiti elää telkkarin edessä eikä juuri liiku kuin kauppaan. Isä eläkeläisenäkin heittää työkeikkaa useita kertoja viikossa, kun ei kestä samoissa tiloissa. Heillä ei ole arjessa mitään yhteistä paitsi omistusasunto, jonka äiti siivoaa ja isä maksaa. Keskinäinen kommunikaatio toimii näennäisesti vain kun me lapset käymme perheinä paikalla. Asiasta ei puhuta, elämä vain mataa eteenpäin. Kauhulla odotan että kun jompi kumpi sairastuu niin ettei pysty huolehtimaan itsestään = joudun alkaa hoitamaan asioitaan, koska keskenään se ei heiltä onnistu. Tälläistä kulissia ei vaan voi olla kellään muulla, vai onko?
Kommentit (6)
On. Ja tiedän omien vanhempieni lisäksi muitakin. Otan osaa ja ymmärrän, sama pelottaa täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yllättävän yleistä, että kaksi ihmistä asuvat saman katon alla. Elävät avioliitossa, Mutta elävät kuitenkin täysin erillisiä elämiä. Eivät halua kuitenkaan erota. Elämä voi olla niin hyvää, vaikkei se ulkopuolisesta siltä tuntuisi. Kukapa joku ulkopuolinen on arvioimaan ja tuomitsemaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei sivullisella ole oikeutta tuomita toisten liittoa kulissiksi. Ei edes sukulaisten. Kukin huolehtikoon omista suhteistaan.
Oi kuule. Hurskastelu on ihanaa, mutta tästä asiasta et kyllä selkeästi ymmärrä mitään.
T. Ei ap
Yritän olla tuomitsematta, olen vain koittanut toimia omassa parisuhteessani täysin päinvastoin: kuunnella ja keskustella, myös tarvittaessa riidellä eikä todellakaan pitää jopa kuukausien mykkäkoulua. Opetteluahan se on ollut, kun kumpikaaan ei ole saanut vanhemmiltaan esimerkkiä.
Jollei heistä toinen yllättäen kuole tai joku muu pakkokriisi iske, niin tilanne tulee vaikuttamaan kaikkiin lähisuvussa vielä enemmän kuin mitä jo nyt. Herkkänä vatvon (turhaan tietenkin) viimeisintäkin puhelua: "kun ei sen isäs kanssa voi puhua enää mistään, heti suuttuu". Nytkö se sen todella huomasi? Syitä on heissä molemmissa enkä lähde tuomariksi väliin, mutta tuntuuhan tämä niin järjettömältä elämän haaskaukselta. Kummankin naamasta näkee, että ovat pohjimmiltaan onnettomia.
-ap
Ei sivullisella ole oikeutta tuomita toisten liittoa kulissiksi. Ei edes sukulaisten. Kukin huolehtikoon omista suhteistaan.