Mitä tehdä - vaimo nyt jo 10kk työttömänä, eikä edes yritä etsiä töitä

Kuulostaa hälyttävältä. Teidän täytyy saada apua tilanteeseenne. Jos vaimosi ei suostu hakemaan apua, voisitko hänen puolestaan soittaa johonkin auttavaan puhelimeen ja kysyä neuvoja, mitä voisi tehdä.

Kylä se työttömyys masentaa. Itse olin reilut 2v työttömänä. Ja ekan vuoden jälkeen en jaksanut aamuisin edes nousta. Yömyöhään kattelin vain Netflixiä ja päivät nukuin. Se oli aika vittumaista aikaa näin jälkeenpäin kun ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hoito-alalla, joten ei minunkaan palkallani juhlita, eikä säästöjä paljon kerry. Lapset (2kpl) koululaisia. Vaimoni menetti yt:ssä työn.. ja nyt ei enää edes yritä hakea töitä. Ei sen puoleen tee kotitöitäkään. Tai muutakaan kuin pyörii kaupungilla (ei onneksi osta mitään)

Omakotitalosta on lainaa, autoa pitäisi korjata ja itsellä selkä oireilee, mutta en uskalla sairastaa. talous romahtaisi.. Vaimon kanssa on puhuttu, olen kannustanut opiskelemaan yms mutta vaimo tuntuu lipuvan aina vain kauemmaksi.. nyt ei enää edes herää laittamaan lapsia koulutielle, kuten vielä esim puoli vuotta sitten teki. On varmasti masentunut mutta ei suostu apua hakemaan..

M37

Kuulostaapas hankalalta tilanteelta. Olisiko mahdollista ehdottaa vaimolle jotain kotoa tehtävää työtä? Monethan esim myyvät orflamea, avonia mitä näitä nyt on. Ei siinä kyllä lähellekään pääse normaalia palkkatasoa, mutta jos se olisi semmoinen kannustinkivi ja hän saisi taas uudelleen otetta arkeen, ja sitä kautta lähtisi takaisin työelämään? Lyhennysvapaata lainasta niin saisitte talouden raiteilleen? Tässä nyt muutamia mitä itselleni nopeasti tuli mieleen. Ja muista myös itsestäsi pitää huolta! Yksin arjen pyörittäminen (varsinkin kun on lapsia) on hyvinkin rankkaa. Muistan omakohtaisesti kun erosin.

Samaa sanoisin, että masentunut on. Onko hänellä ystäviä, jotka saisivat hänet uskomaan, että nyt on aika hakea apua omaan jaksamiseen? Puoliso on joskus liian lähellä ja siksi sana ei mene perille. Onko se okt teille välttämätön? Mitäs jos sen laittaisi rahoiksi ja hankkisitte jotain edullisempaa tilalle? Voisi helpottaa kummankin olemista.  Ja muutos (muutto) voisi herättää puolisosi aktiivisemmaksi muutenkin elämässään. 

Jos asetelma olisi eri, ap saisi vain "jätäsesikajapian"-viestejä...

No voi olla ettei vaimosi saa enää ikinä töitä. Näin kävi mulle ja tiukkaa on.

Työttömyys ja toimettomuus masentavat, passivoivat ja ovat itseään ruokkiva kehä. Tiedän kokemuksesta.

Ennen kuin tilanne tuosta vielä pahenee, vaimosi pitää kannustaen potkia liikkeelle. Auta hakemaan masennukseen apua ja sitten mitä tahansa työtä ja toimeliaisuutta kehiin.

Älä syyllistä vaimoasi työttömyydestä. Työttömyys on lamaannuttavaa. Pahasti. Syö ammatti-identiteettiä, itsetuntoa, kaikkea. Jos mahdollista, niin tue ja kannusta vaimoasi jotenkin. Itse olen pitkäaikaistyötön, lamaannuksissa. Vapisen ja pelkään henkisesti, enkä tiedä mitä tehdä. Pitkään oletin, että puolisoltani saan tukea tässä elämäntilanteessa. Vaan ei. Minulla ei ole ketään eikä mitään, kenelle avautua tästä. Olen ihan lukossa. Mies tekee työtään, eikä käsitä mitä on olla työtä vailla. Eikä varsinkaan käsitä sitä, millaista on hakea työtä - ja tulla aina vaan torjutuksi. Olen siis hylkiö yhteiskunnan laidalta.

Mieheni ottaa tilanteesta hyödyn: kotona on siistiä, ruoka on valmiina, edullisista aineksista itse tehtyä. Vaate- ja kodinhuolto pelaa. Minä en tiedä mitä tehdä päästäkseni tästä umpikujasta.

Kirjoitukseni tarkoitus on sanoa, että pyri kannustamaan ja rohkaisemaan aidosti vaimoasi hakemaan töitä. Auta häntä työnhaussa. Miehet keskenään usein auttavat "miestä mäessä", kun näkevät jonkun kaverin tarvitsevan apua, milloin missäkin. Mutta vaimoihin tämä avun tarjoaminen harvoin ulottuu, ts. vaimo on pelkkä itsestäänselvyys. Mies käsittää, että vaimo hoitaa omat asiansa itse - niinkuin mieskin tekee kyselemättä vaimolta mitään.

Ja kääntäen: miten paljon suomalaiset naiset, perheenäidit, ovat kannustaneet, auttaneet, tukeneet miehiään silloin kun nämä ovat olleet vailla työtä?