Ennenaikainen synnytys rv 22+5, joko uskaltaa yrittää uutta vauvaa?

Varsinkin tuollaisen jälkeen kannattaisi odottaa kunnollista palautumista. Raskaus onnistuisi paremmin, kun keho olisi kunnossa.

Otan osaa. 

Tietysti lääkäreiden suositukset ovat aina suosituksia ja niitä nyt lähtökohtaisesti kannattaisi kuunnella, mutta jokainen tekee oman päätöksensä itse. Itse olen samanlaisen tilanteen lopputulos. Äitini sai keskenmenon myöhäisillä viikoilla ja lääkärit neuvoivat odottamaan. Äitini ei halunnut odottaa koska ikääkin hänellä alkoi olemaan. Minua odottaessa raskaus meni hyvin ainakin fyysisesti, henkinen puoli oli sitten raskaampi. Todennäköisesti se henkinen hyvinvointi olisi joka tapauksessa ollut vaikea tuollaisen kokemuksen jälkeen, oli sitten raskaus alkanut kuukausi tai puoli vuotta tuollaisen kokemuksen jälkeen. 

Voithan sinä käytännössä aloittaa yrityksen, ei se raskaus välttämättä ala jos keho ei ole valmis. Tai tehdä kompromissin ja odottaa vaikka vielä kuukauden ennen yritystä, jolloin ole ei ihan mennyt tuota kolmea kuukautta, mutta olet käsitellyt tapahtuneen ehkä paremmin. 

Otettiinko sinulta verikokeita ja muita tutkimuksia tuossa yhteydessä?

Minä olen kokenut kohtukuoleman ja kymmeniä verikokeita ja muita testejä otettiin siinä yhteydessä. Vastauksien saamisessa meni joidenkin testien kohdalla viikkoja. Lisäksi niitä otettiin vielä lisää kuukauden ja kahden kuluttua synnytyksestä. Esimerkiksi veren hyytymistekijät voivat olla sekaisin. 

Odottaminen on järkevää siksi, että jos selviää jokin syy ennenaikaiselle synnytykselle, niin sen toistuminen voidään yrittää ehkäistä.

Minä synnytin kuolleen pojan huhtikuussa, ja lokakuussa oli uudelleen raskaana. Vähän pelottavaa, että odottelet ovulaatiota jo viikon kuluttua. Tuollaisen tapahtuman jälkeen on mieli sekä hormonit sekaisin. On varmasti parempi, että annat surulle tilaa, ja lakkaat suunnittelemasta liikaa tulevaa.

Se on kyllä totta, että uusi raskaus varmasti auttaa, mutta ymmärräthän, että raskaana olo ei tule koskaan enää olemaan samanlaista kuin aikaisemmin. Mukana on jatkuva pelko, ja silloin on parempi, että olet käynyt surullisen tapahtuman läpi. Sinulla on enemmän voimia elää se uusi raskaus läpi.

Kun meidän lapsi syntyi 1v4kk kohtukuoleman jälkeen, kätilö sanoi kauniisti: "tässä hän on, lääkkeeksi vaan ei korvikkeeksi".

Syy on tiedossa eikä johtunut minusta...

Vierailija kirjoitti:

Syy on tiedossa eikä johtunut minusta...

Minunkin vauvani kuolinsyy oli ilmiselvä, napanuora kaulanympärillä. Silti verikokeissa löytyi listeria, kilpirauhasen liikatoiminta ja fosfolipidivasta-aineet koholla (voi olla minusta johtuva, mutta myös kuolleesta vauvasta).

Ei ole mistään tuollaisesta kyse. Haluaisin vain tietää että onko jotain syytä miksei vauvaa voisi yrittää heti uudestaan. Kyse oli todella sairaasta lapsesta joka oli menehtynyt kohtuun ja synnytys käynnistettin. Ei ollut minust riippuvainen tämä asia.

Itselläni tuli myöhäinen keskenmeno viikolla 18. Tutkimustuloksissa kesti 4 viikkoa, jälkitarkastus oli 5 viikon kuluttua. Ei mitään estettä uudelle raskaudelle, paitsi oma henkinen vointi. Näin meni myös sairaalasta saadut ohjeet.