Karvasmantelia laskiaispullaan?

Olen aina suosinut hillotäytteisiä laskiaispullia. Joskus nuorempana olen vahingossa leipomosta ostanut mantelitäytteisen laskiaispullan ja saanut siitä ikuisen trauman - pulla oli kerta kaikkiaan kuvottavan makuinen.

Hiljattain Ruotsissa lapsuutensa asunut ystäväni onnistui käännyttämään minut "semlan" ystäväksi. Olimme käyneet kiihkeitä kahakoita laskiaispullan parhaasta täytteestä. Minä liputin vadelmahillon puolesta ja dissasin kiihkeästi mantelitäytettä. Ystäväni ihmetteli silmät pyöreänä jyrkkää mantelinvastaisuuttani. Hän yritti tyynesti todistella, miten marsipaani on tosi hyvää laskiaispullassa - mutta turhaan. Muutama päivä myöhemmin hän toi itse leipomiaan pullia, täytti ne kermavaahdolla ja marsipaanipötkylästä leikkaamillaan kiekoilla ja kehotti kokeilemaan.

Naama nurpallaan ja valmiina huutamaan "mitäs mä sanoin - tää on ihan shaissea!" otin pullan ja haukkasin sitä nirsosti. Ooh! Ei voinut olla totta! Pehmeät ja lempeät maut yllättivät yökötykseen valmiit makuhermoni. Marsipaani oli todella herkullista laskiaispullassa!

Hetkessä käännyin raivokkaasta mantelitäytteen vastustajasta sen kannattajaksi. Hillopullasta tykkään tietenkin yhä mutta mantelitäytteinen tai siis marsipaanitäytteinen laskiaispulla on nyt tasoissa sen kanssa.

En ymmärrä, miksi en ole aiemmin tykännyt mantelilaskiaispullista. Laitetaanko leipomoissa mantelitäytteeseen karvasmantelia? Se on inhottavan makuista. En syö runebergintorttujakaan, kun en siedä niiden karvasta makua.