Itä-euroopan vihatuin mies

Vuonna 1940 Dirlewanger sai muodostettavakseen rangaistusyksikön, johon ensin värvättiin ainoastaan tuomittuja salametsästäjiä. Myöhemmin siihen kerättiin vankiloista ja keskitysleireiltä paatuneita taparikollisia, homoseksuaaleja, poliittisia vankeja ja jopa psykiatristen sairaaloiden asukkeja. Alun perin tarkoituksena oli antaa yksikön sotilaille mahdollisuus lunastaa vapautensa ja parantaa maineensa sotimalla urhoollisesti, mutta nopeasti kävi ilmi että yksikön sotilaat jatkoivat aiempia ”harrastuksiaan” univormun turvin. Kidutukset, raiskaukset ja pahoinpitelyt olivat arkipäivää, ja kohdistuivat niin partisaaneihin kuin syyttömään siviiliväestöönkin.

Yksikkö paisui sadasta miehestä ensin prikaatiksi ja sittemmin muodostettiin 36. Waffen-SS-divisioona. Se toimi Puolassa ja Valko-Venäjällä taistelussa partisaaneja vastaan, sai runsaasti moitteita ylemmiltä tahoilta, ja sitä vaadittiin hajotettavaksi, mutta itse Heinrich Himmler oli mieltynyt osastoon ja katsoi sen toimintaa läpi sormien. Normaalissa rintamasodankäynnissä yksikkö pärjäsi yleensä huonosti, lukuun ottamatta joitain sodan loppuvaiheen viivytystaisteluja, joissa se kunnostautui.

Sotarikokset

15. kesäkuuta 1942 yksikkö murhasi 1 800 ihmistä Borkin kylässä Venäjällä.[1]

Syykuussa 1942 yksikkö tappoi 8 350 juutalaista Baranovichi ghetosta sekä muualla 389 partisaania ja 1 274 partisaaniksi epäiltyä.[2]

20. maaliskuuta – 24. kesäkuuta 1943 yhdessä ukrainalaisten, valko-venäläisten, latvialaisten ja liettualaisten vapaaehtoisten kanssa tappoi 20 000 partisaania tai tällaiseksi epäiltyä. 4 997 miestä ja 1 056 naista lähetettiin työleireille.[3]

1. elokuuta – 2. lokakuuta 1944 Dirlewangerin yksikkö oli taltuttamassa Varsovan kansannousua. Yhdessä venäläisistä koostuvan 29. Waffen-Grenadier-Division der SS (russische Nr. 1):n kanssa ne tappoivat 15-16 000 vastarintataistelijaa, 150-200 000 siviiliä, sekä ottivat 15 000 sotavankia. Tämän jälkeen Himmler palkitsi Dirlewangerin rautaristin ritariristillä.

Tässä elokuva come and see joka kertoo dirlewanger prikaatista

Näitä kun lukee niin voi vaan todeta että suomalaiset siviilit selvisivät 2. maailmansodasta suhteellisen "helposti". Vaikka kannas miehitettiin niin siviilien ei tarvinnut elää miehittäjän mielivallan alla vaan pystyivät elämään evakkona vapaassa maassa.

Muistakaa että tästä kaikesta tappamisesta on aikaa vain pari sukupolvea, se on mitättömän pieni hetki historiassa.

Tästä kiitos kuuluu suomalaisille tavallisille sotamiehille jotka uhrasivat paljon - jälkipolvien vuoksi. Kiitos.