Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän ystävyyssuhteista
27.02.2017 |
Katsoin Areenasta norjalaista teinisarja SKAMIA, vaikka olenkin jo 3- kymppinen. En tiedä miten sarja kehittyy ja mitä ystävyysuhteilla tapahtuu. Mutta ainakin ykköskaudella on tiivis ystäväporukka, joka pitää toistensa puolia.
Havahduin kun sarjassa eräs tyttö oli mokaillut niin että koko koulu oli häntä vastaan. Nämä muut ystävykset sitten tukivat häntä ja korostivat kuinka ystävien tehtävänä ei ole tuomita.
Enpä nyt sano, että teinisarja olisi suoraan verrannollinen aikuisten maailmaan mutta noin yleensäkin aloin miettimään omia aikuisiän ystävyyssuhteitani. Jos itse olen kokenut tehneeni joitakin virheitä elämässäni ( en mitenkään pahoja) niin en ole ikinä aikuisällä saanut ystäviltäni tukea. Olisin ehkä kaivannut, että ystävä vaikka halaa ja osoittaa olevansa tukena. Mutta sen sijaan olen saanut kuulla kuinka yksityisasioitani on levitelty selkäni takana ym.
Itse koen olleeni ystävyssuuhteissa empaattinen ja luotettava ystävä. Olen ollut ystävien iloissa mukana ja samaten tukena vaikeimpina aikoina.
Kuitenkin jos itselläni on tapahtunut jotakin kivaa niin olen saanut osakseni vertailua ja kateutta. Samaten kun itse olisin tarvinnut ymmärtäväistä kuuntelijaa niin minun huoleni onkin sivuutettu täysin.
Olen nyt muutaman vuoden aikana etääntynyt muutamista ystävistä juuri näiden asioiden takia. Mietin vain, että onko aikuisiällä enää mahdolista saada tosiystäviä vai onko naisten välinen ystävyys monesti juuri sitä kilpailemista, kateutta ja juoruilua? Jos vaikka ajattelen polttareiden järjestämistä, niin itselläni ystävät eivät ikinä innoisssaan olisi järjestämässä minulle polttareita, koska tiedän että heitä ärsyttäisi minun naimisiinmeno. Sanomattakin selvää, että tällaiset eivät tietystikään ole niitä tosiystäviä. Itseäni vain pelottaa etsiä uusia ystäviä, mitä sitten, jos taas muutaman vuoden päästä paljastuu, että ystävä onkin enemmän "ystävä."
Millaisia kokemuksia teillä on aikuisiän ystävyyssuhteista? Tai niiden muodostamisesta, onko aikuisiällä vielä mahdollista löytää tosiystäviä?
Kommentit (12)
Minusta taas tuntuu, että juuri aikuisena solmitut ystävyyssuhteet ovat niitä, joista puuttuu kateus, kyräily ja selän takana puhuminen. Ollaan jo aikuisia ja omaan elämään tyytyväisiä. Osataan elää omaa elämää eikä aina mietitä, mitä muut ajattelevat. Osataan ehkä myös nauraa omille kömmähdyksille paremmin kuin nuorena. Tilannekomiikan taju on kehittyneempi ja ystävienkin kanssa osataan nauraa asioille, jotka nuorena olisivat vain nolottaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tuntuu, että juuri aikuisena solmitut ystävyyssuhteet ovat niitä, joista puuttuu kateus, kyräily ja selän takana puhuminen. Ollaan jo aikuisia ja omaan elämään tyytyväisiä. Osataan elää omaa elämää eikä aina mietitä, mitä muut ajattelevat. Osataan ehkä myös nauraa omille kömmähdyksille paremmin kuin nuorena. Tilannekomiikan taju on kehittyneempi ja ystävienkin kanssa osataan nauraa asioille, jotka nuorena olisivat vain nolottaneet.
Kiva kuulla! Ehkä se on totta, että lapsuudenystävät, joiden kanssa oltu ystäviä 20 vuotta niin herkemmin sitä vertailee ja haijastaa kaikkea omaan elämään, kun kasvettu yhdessä. Mutta en silti koe, että esim. edellämainitut asiat olisi mitenkään hyväksyttäviä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla on nyt jostain syystä ollut huonoja ystäviä. On se mahdollista saada hyviä vielä aikuisena.
Toivon todella näin! Ap
On mahdollista jos löydät ihmisiä joilla on samanlaiset arvot ja käsitys ystävyydestä kun sinulla. Mustakin tää tuntuu vaikealta asialta ja kyllästyttää olla se ainoa joka välittää, rakastaa ja kuuntelee ehdoitta mutta en saa samanlaista tukea keneltäkään. Olen ihminen joka tekee kaikkensa ihmisten eteen josta välittää, jos on hätä niin olen siinä aina. Se itkettää ja on todella yksinäinen olo kun edes pahimpina ja vaikeampana hetkenä elämässäni (ero, väkivalta mitä koin, masennuksen pahimmat hetket) olin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghosts kirjoitti:
On mahdollista jos löydät ihmisiä joilla on samanlaiset arvot ja käsitys ystävyydestä kun sinulla. Mustakin tää tuntuu vaikealta asialta ja kyllästyttää olla se ainoa joka välittää, rakastaa ja kuuntelee ehdoitta mutta en saa samanlaista tukea keneltäkään. Olen ihminen joka tekee kaikkensa ihmisten eteen josta välittää, jos on hätä niin olen siinä aina. Se itkettää ja on todella yksinäinen olo kun edes pahimpina ja vaikeampana hetkenä elämässäni (ero, väkivalta mitä koin, masennuksen pahimmat hetket) olin yksin.
Ehkä sullakin on vääränlaiset ystävät ympärillä. Onhan siinä tietysti omassa suhtautumisessakin vikaa. Itse en jotenkin osaa sanoa "ei" ja olen aika miellyttäjä- tyyppi. Jos esim. ystävällä on ollut jokin tilanne päällä niin olen kuvitellut, että minun tehtävänä on olla melkeinpä 24 / 7 tukena. Mutta en voi oman elämän kustannuksella tukea toisia. Mutta ehkä sitten on juuri havahtunut siihen, että itse ei ole saanut takaisin edes vähimmäistä määrin välittämistä, kun harvoin kun itselläni olisi esim. ollut tarve avauta, niin ne on kuitattu "voi voi, harmi."
Ehkä tavallaan osaan itsestäni muuttaa ainakin sen, että jos vielä muodostan uusia ystävyyssuhteita niin en anna itsestäni 100%. Koska jos toinen on aina se antaja ja toinen ottaja niin ehkä sitä on ystävyyden edetessä vaikeampi muuttaa.
Ghosts kirjoitti:
On mahdollista jos löydät ihmisiä joilla on samanlaiset arvot ja käsitys ystävyydestä kun sinulla. Mustakin tää tuntuu vaikealta asialta ja kyllästyttää olla se ainoa joka välittää, rakastaa ja kuuntelee ehdoitta mutta en saa samanlaista tukea keneltäkään. Olen ihminen joka tekee kaikkensa ihmisten eteen josta välittää, jos on hätä niin olen siinä aina. Se itkettää ja on todella yksinäinen olo kun edes pahimpina ja vaikeampana hetkenä elämässäni (ero, väkivalta mitä koin, masennuksen pahimmat hetket) olin yksin.
Mä näkisin, että tuossa on juuri aikuisiällä solmitun ja lapsena tai teininä solmitun ystävyyssuhteen ero. Eli aikuisiällä solmittu ystävyys on vähemmän symbioottinen. Ystävä ei ole elämässä kaikki kaikessa. Puoliso ja lapset ovat ne, joita rakastetaan, kuunnellaan ehdoitta jne ja puoliso on se, jolta ensisijaisesti saadaan turvaa ja tukea. Ystävä ei ole perheenjäsen eikä ystävyydestä myöskään kilpailla ("olenhan paras ystäväsi, olenhan?"). Ystävä ei myöskään ole lääkäri, terapeutti, poliisi eikä sosiaalityöntekijä. Ystävä tarjoaa tukeaan ja neuvojaan ohjaamalla kriisissä olevan hakemaan ammattiapua. Toki ystävä tarjoaa myös käytännön apua esim käymällä kaupassa tai muuta vastaavaa, jos ystävällä on vaikka jalka kipsissä tms. Eli ei kaikessa tietenkään ohjata ammattilaisten luokse, mutta ystävä ei kuitenkaan ota ammattilaisen roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä jos etsit täysin samanlaiset ihmisen samanlaisine taustoineen, elämäntilanteineen, varallisuuksineen, ikäluokkineen ja mielenkiinnon kohteineen ystäväksesi. Jos jotain olen AV:lta oppinut, niin erilaisten ihmisten kanssa ei kannata ystävystyä. Joko he ovat kateellisia ja katkeria sinulle tai sitten sinä itse pidät heitä kateellisena ja katkerana itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jos etsit täysin samanlaiset ihmisen samanlaisine taustoineen, elämäntilanteineen, varallisuuksineen, ikäluokkineen ja mielenkiinnon kohteineen ystäväksesi. Jos jotain olen AV:lta oppinut, niin erilaisten ihmisten kanssa ei kannata ystävystyä. Joko he ovat kateellisia ja katkeria sinulle tai sitten sinä itse pidät heitä kateellisena ja katkerana itsellesi.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että huolimatta kuinka hyvin on asiat ulkoisesti, niin jos on esim. kateellisuuten taipuvainen luonne niin ei ne miljoonat ja kauniit talot ja hyvät parisuhteet siinä auta, jos on sisältä tyhjä. Silloin voi silti olla kateellinen suhteellisen pienestäkin asiasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jos etsit täysin samanlaiset ihmisen samanlaisine taustoineen, elämäntilanteineen, varallisuuksineen, ikäluokkineen ja mielenkiinnon kohteineen ystäväksesi. Jos jotain olen AV:lta oppinut, niin erilaisten ihmisten kanssa ei kannata ystävystyä. Joko he ovat kateellisia ja katkeria sinulle tai sitten sinä itse pidät heitä kateellisena ja katkerana itsellesi.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että huolimatta kuinka hyvin on asiat ulkoisesti, niin jos on esim. kateellisuuten taipuvainen luonne niin ei ne miljoonat ja kauniit talot ja hyvät parisuhteet siinä auta, jos on sisältä tyhjä. Silloin voi silti olla kateellinen suhteellisen pienestäkin asiasta. Ap
Ja onhan se totta, että yleensä samanlaiset elämäntilanteet ja samanlaiset elämäntyylit ylipäätään yhdistävät. Mutta en kuitenkaan ulkoisten merkkien avulla etsi ystäviä. Ap
Alue: Aihe vapaa
Sulla on nyt jostain syystä ollut huonoja ystäviä. On se mahdollista saada hyviä vielä aikuisena.