Voisitko seurustella entisen huumeriippuvaisen kanssa?

Jos tosiaan lopettanu kaiken käytön nii miksei. Kyllähän hyvä kertoa kaikki ettei tuu niitä kautta ilmi nii sit voi olla hankalampi toisen hyväksyä semmosta taustaa.

Jos asiaa ei huomaisi.

Mutta itselläni on kaikenlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita. Jos joku nyt on ollut vaikka 10 vuotta narkkari ja elämä mennyt niissä merkeissä, mitähän puhuttavaa meillä olisi?

Ei ole yksinään syy olla seurustelematta. Enemmän väliä on esim. sillä onko henkinen kehitys ok, onko kaveripiiri millainen ja saako pelätä joka kerta kun elämässä tulee vastoinkäyminen jne.

Usein ne jää koukkuun johonkin muuhun. Ovat aina riippuvaisia jostakin. Eli en voisi.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko tuollaista asiaa edes kertoa, jos se on ollutta ja mennyttä elämää?

Riippuu varmaan, kuinka pitkä ajanjakso. Yleensä tulee menneestä puhetta kuitenkin jossain vaiheessa ja olisi outoa,  jos jollakin tuntuisi olevan tyhjä aukko elämässä. Samoin olen itse myös aiempien kumppanieni kanssa jutellut huumeista ja siitä, onko kokeillut ja käyttänyt ja mitä aiheesta ajattelee, en ymmärrä, miten henkilö, joka on ajatellut, ettei mitään tarvitse kertoa, ajattelee käyvänsä tuollaisen keskustelun.

Ja entä sitten, jos koko asia tulee ilmi sattumalta jotain kautta? Kyllä oma luottamus ainakin menisi silloin.

Ite oon ex-nisti ja mies täysin huumevastanen. Hyvin menee. Kerroin heti alussa et oon mikä oon eikä sen suhteen ongelmia oo ollu. Nyt meillä yhteinen 1v muksu ja kaikki hyvin. Eikä tosiaan oo mitään muuta riippuvuutta nyt.. tosin en ehtiny mitään kymmentä vuotta törkyä vetämäänkää..

Ehdottomasti olettaisin että siitä minulle avoimesti kerrotaan. Jos ei ja se kävisi ilmi myöhemmin niin tulisi huijattu olo - jotain merkittävää toisen elämästä olisi salattu.

Oletusarvona en siis pitäisi asiana joka estäisi seurustelun.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yksinään syy olla seurustelematta. Enemmän väliä on esim. sillä onko henkinen kehitys ok, onko kaveripiiri millainen ja saako pelätä joka kerta kun elämässä tulee vastoinkäyminen jne.

Tämä minuakin kiinnostaisi. Yleensä käytön lopettamisessa vaikeaa on se, että kaveripiirissä on niitä käyttäviä. Onko silloin nuo kaverisuhteet loppuneet ja mitä on tullut tilalle? Entä vanhemmat, millaiset välit on vanhempiin ja kuinka he ovat suhtautuneet käyttöön?

No, itse olen "ex-narkomaani" eli toipuva addikti (neljä vuotta selvinpäin tullut tallattua.) Mulla oli hyvin rankka lapsuus ja nuoruus, pakenin kaikkea ensin alkoholiin ja myöhemmin koviin aineisiin. Sitä helvettiä kesti 8 vuotta. Pääsin hoitoon ja nyt opiskelen kasvatustieteiden kandiksi, mulla on maailman ihanin mies jne.

Aloittajan kysymykseen: aika mahdotonta vastata yleistasolla. 

Niillä on aivot niin tuhoutuneet, että tuskinpa.