Kadehdin salaa naapuritalon aikuista sinkkunaista ja hänen elämäänsä

Aina sitä kaipaa sitä, mitä ei ole saatavilla tai mistä on puute. Johonkin se naapurikin on joutunut tyytymään tai haluaisi jotain elämäänsä.

Järkevää ,että tunnustat.

Eräät naiset haukkuivat aina vanhaksipiiaksi niitä jotka ovat yksin.

Arvostelivat ja vähättelivät.

Itse aina ihmettelin heidän käytöstään mutta ymmärsin pohjalla olevan pohjattoman kateuden.

Mä kadehdin kanssa sinkkunaista yli nelikymppistä jolla ei ole lapsia eikä miestä. Hänellä oma velaton asunto, työ ja vapaus. Itse samanikäisenä en omista mitään, perhe on riesa eikä töitäkään ole.

Voihan hänkin olla samassa tilanteessa kuin sä. Harvalla 50 vuotiaalla pyörii jaloissa enää pieniä lapsia.

Hei kuule, mulla on kolme lasta, mutta kyllä näin viisikymmpisenä meiltäkin näkyy takkatulen loimu ja kynttilät palavat, avoimesta ikkunasta lehahtaa ihana ruoan tuoksu ja viinilasit on katettu pöytään.

Lapset ovat muuttaneet aikapäiviä sitten pois kotoa.

Vaan kyllä olisi ollut tyhjää elämäni, jos se tällaista olisi ollut kaikki nämä vuosikymmenet! Oli se vaan ihanaa, kun oli pieniä taaperoita kotona, sitten koululaisia ja vähän myöhemmin teinit toivat elämää taloon kavereineen. Aika aikaansa kutakin, nyt nautitaan tästä.

Vierailija kirjoitti:

Järkevää ,että tunnustat.

Eräät naiset haukkuivat aina vanhaksipiiaksi niitä jotka ovat yksin.

Arvostelivat ja vähättelivät.

Itse aina ihmettelin heidän käytöstään mutta ymmärsin pohjalla olevan pohjattoman kateuden.

Kyllä minä voin myöntää olevani kateellinen. En tietenkään voi sellaista lasteni kuullen puhua, enkä niin hirveästi miehellekään, mutta hyvälle ystävättärelle tai teille, av:laisille voin :) 

Törkeää solvata toista ihmistä vanhaksi piiaksi. Ihmiset ovat ilkeitä ja pahansuopia, voi taivas! Osittain olet varmasti aivan oikeassa - tuollainen käytös kumpuaa varmasti myös omasta huonosta olosta ja tyytymättömyydestä.

Naapurini vaikuttaa todella onnelliselta omaan tilanteeseensa. Hänellä on uudehko koti, merinäkymät asunnostaan (btw), pihalla uusi luksusauto ja hänen kotoaan huokuu lämmin, kiireetön energia. On varmasti työelämässä edelleen, mutta silloin kun näen häntä kotona (kyllä, katson ikkunoista ohikulkeissa sisään), siellä on aina lämmin ja tunnelmallinen valaistus, takassa tuli, kynttilöitä ikkunalaudalla ja voin vain kuvitella, että hän nauttii kauniista kodistaan ja omasta rauhasta. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan hänkin olla samassa tilanteessa kuin sä. Harvalla 50 vuotiaalla pyörii jaloissa enää pieniä lapsia.

"Voihan hänkin olla samassa tilanteessa kuin sä" ?! Excuse? Siis tarkoitat ilmeisesti että voihan olla että hän joskus on ollut samassa tilanteessa, niinkö? Suomen kieli voi olla joskus hieman kinkkinen aikamääreineen ;D 

Ei, hän on lapseton. Tiedän tämän muuta kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Hei kuule, mulla on kolme lasta, mutta kyllä näin viisikymmpisenä meiltäkin näkyy takkatulen loimu ja kynttilät palavat, avoimesta ikkunasta lehahtaa ihana ruoan tuoksu ja viinilasit on katettu pöytään.

Lapset ovat muuttaneet aikapäiviä sitten pois kotoa.

Vaan kyllä olisi ollut tyhjää elämäni, jos se tällaista olisi ollut kaikki nämä vuosikymmenet! Oli se vaan ihanaa, kun oli pieniä taaperoita kotona, sitten koululaisia ja vähän myöhemmin teinit toivat elämää taloon kavereineen. Aika aikaansa kutakin, nyt nautitaan tästä.

Oot tehny lapset sitten nuorena. Minulla on kaksi pientä lasta ja 5-kymppisenä minulla on teini-ikäiset lapset. Näin se katsos menee. Jotkut nauttivat nuoruudesta nuorena, toiset sitten 5-kymppisinä :) 

Mä olen nyt 41 v. ja nuorin lapseni on 15 v. Olen nauttinut suunnattomasti ajasta, kun lapset olivat pieniä. Toki olen ollut kateellinen ystävilleni, jotka ovat edelleen lapsettomia, mutta silti olen kiitollinen omista valinnoistani.

50 vuotiaana olen toivottavasti vielä elossa ja nautin elämästäni. Toivon myös kovasti saavani lapsenlapsia joita hoitaa.

Omasta elämästä ja valinnoista kannattaa nauttia. Ja jos ei nauti, niin tekee asioille jotain. Lapsista ei tietenkään pääse eroon, mutta arkea voi helpottaa monin eri tavoin eikä lapset ole kauaa pieniä. Se aika menee tosi nopeasti ja kohta olet samassa tilanteessa kuin naapurisi sillä erotuksella, että lapsesi tuovat iloa sun elämään.

Vierailija kirjoitti:

Aina sitä kaipaa sitä, mitä ei ole saatavilla tai mistä on puute. Johonkin se naapurikin on joutunut tyytymään tai haluaisi jotain elämäänsä.

Höpöhöpö :D Kyllä jotkut ovat täysin tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä haluaisi mitään muuta, kuin mitä heillä jo on. Tuo on tuollainen elämäänsä tyytymättömien hokema, sitten kun joku kertoo olevansa tyytyväinen, niin yleensä alka haukkuminen että on tyydytty liian vähään ja ollaan saamattomia ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kuule, mulla on kolme lasta, mutta kyllä näin viisikymmpisenä meiltäkin näkyy takkatulen loimu ja kynttilät palavat, avoimesta ikkunasta lehahtaa ihana ruoan tuoksu ja viinilasit on katettu pöytään.

Lapset ovat muuttaneet aikapäiviä sitten pois kotoa.

Vaan kyllä olisi ollut tyhjää elämäni, jos se tällaista olisi ollut kaikki nämä vuosikymmenet! Oli se vaan ihanaa, kun oli pieniä taaperoita kotona, sitten koululaisia ja vähän myöhemmin teinit toivat elämää taloon kavereineen. Aika aikaansa kutakin, nyt nautitaan tästä.

Oot tehny lapset sitten nuorena. Minulla on kaksi pientä lasta ja 5-kymppisenä minulla on teini-ikäiset lapset. Näin se katsos menee. Jotkut nauttivat nuoruudesta nuorena, toiset sitten 5-kymppisinä :) 

No kyllä ihan tarpeeksi ehdin nuoruutta kokea ilman lapsia 27 ikävuoteen mennessä. Ja hauskaahan se oli edelleen lastenkin kanssa, matkustelimme paljon ja muutimme jopa ulkomaille kahteen otteeseen komennukselle.

Mutta taitaa nykyään nelikymppisetkin olla "nuoria", ainakin mitä joidenkin käytökseen tulee 😃