Minulla ei ole ketään ihmistä, johon luotan 100 %
Olen hyväksynyt sen, että kuka tahansa voi hylätä minut. Minulla on onneksi muutaman suuri intohimo elämässäni, joihin satsaan täysillä. Ne intohimon kohteet tavallaan ovat minun todellisia ystäviä.
Minun äitini on ollut aina kovin lapsellinen ja ahdistava ihminen. Hänellä on minulle paljon velvotteita, mutta en oikein koe saavani mitään äitisuhteestani. Äiti on niin tarvitseva. Isäsuhdetta ei ole koskaan ollutkaan.
Mies on mukava ja hyvä mies ja erityisesti hyvä isä. Periaatteessa meillä on hyvä parisuhde. Hän petti minua kuitenkin vuosi sitten nuoremman naisen kanssa ja tiedostan, etten voi enää luottaa ikuiseen avioliittoon ja kumppanuuteen.
Oikeastaan suurin lohtu tällä hetkellä ovat muutamat ystäväni, jotka eivät tosin ole ainakaan vielä kovin läheisiä, mutta nautin heidän seurastaan suunnattomasti. Syvimpiä tunteitani en ole heille uskaltanut kerta - vielä. Pelkään, että he jättävät minut joskus ja levittelevät minusta juoruja.
Kommentit (2)
Tuskin tuo ihan harvinaista on. Minulla on ympärillä ihan kohtuullisen luotettavia ihmisiä, onneksi. Mutta en sanoisi luottavani kehenkään 100-prosenttisesti. Se on aika iso luku.
Ei minullakaan ole. Jos en pysty edes itseeni luottamaan 100% niin kuinka sitten kehenkään muuhunkaan.