Lue keskustelun säännöt.
Mitä minulle on tapahtumassa? Olen parikymppinen ja elämä ja kuolema ahdistaa
20.02.2017 |
Opiskelen mutta jouduin tapaturman takia hakemaan sairauspäivärahaa. Jatkuva stressi opintojen ja työllistymisen kanssa vaihtui pääasiassa kotona makaamiseen ja toipumiseen keskittymiseen. Samalla mietin yleensä miten voin jatkan opintoja, paljonko jään muista jälkeen ja miten opintotuki tulee toimimaan jatkossa varsinkin kun joudun anomaan jatkoaikaa kandin tutkintoa varten.
Mutta nyt viikonloppuna ja tänään olen miettinyt tulevaa elämää ja kuolemaa. Elämä on loppujen lopuksi varsin lyhyt enkä halua käyttää sitä kotona makaamiseen tällä tavalla. Lasken usen päässä miten todennäköisesti olen elossa vielä 10, 20 ja 50 vuoden päästä jne ja se ahdistaa usein hiukan. Voiko tämä olla merkki jostain masennuksesta tms? Kannattaako hakeutua juttelemaan jollekin psykologille?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota isoa penistä takkaapäin niin paranet. Muna parantaa masennuksen.
Ota ite.
Mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan normaalia ja ikääsi kuuluvaa että tunnet ahdistusta. Tulevaisuus on avoinna ja maalmassa on paljon ihania asioita. Olen itsekin pelännyt kuolemaa nuorena samoin lapseni, joka on nyt ikäisesi.
Se liittyy epävarmuuteen aikuistumisesta. Mutta älä stressaa, teet sen minkä pystyt. Aika menee nopeasti.
Saitko käsiteltyä tapaturma asian, kaikki huonot fiilikset kannattaa käsitellä mahdollisimman pian.
Vanhenemisessa on se hyvä puoli että elämä tuntuu aina vaan arvokkaammalta.
Mulla oli aikanaan samanlaisia kokemuksia. Selviydyt kyllä kaikesta, vaikka nyt ahdistaakin. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että pidät huolta itsestäsi. Muista syödä ja nukkua tarpeeksi. Opintoihin liittyvät asiat saat kyllä neuvoteltua kuntoon oppilaitoksesi henkilökunnan kanssa. Käytännössä ei haittaa, vaikka tällaisen pätevän syyn takia valmistuisitkin myöhemmin kuin muu opintoryhmäsi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin joskus aikanaan olemaan vuoden pois opinnoista sairauden vuoksi. Lääkäri ei kirjoittanut mitään varsinaista sairauslomatodistusta, koska pystyin työskentelemään, mutta kirjoitti lausunnon koululle ja tämän saman lausunnon avulla voitiin kyseinen kouluvuosi olla kelassa laskematta opintotukikuukausiin.
Sama kuin kaikille maailman seitsemälle miljardille ihmiselle. Mitenkään väheksymättä ahdistustasi. Vedä syvään henkeä, ja anna asioille hieman aikaa. Jos ahdistus käy sietämättömäksi, tiedät, mitä tehdä. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!
Ota ite.