Mies asuu vanhemmillaan
Kyse yli kolmekymppisestä miehestä, ei mistään armeijaikäisestä koltiaisesta. Asunut koko ikänsä joko vanhemmillaan tai jonkun naisystävän luona. Näitä naisiakin taitaa olla useampia. Aina eron tullen palannut äidin helmoihin. Mielestäni kuulostaa oudolta. Ystäväni kuitenkin rakastunut päätäpahkaa tälläiseen mieheen ja suunnittelevat jo yhteenmuuttoa. Mies käytännössä majaillut tapaamisesta asti ystäväni luona. Muuten ihan normaalin oloinen ja töissäkin käy.
Onko muilla kokemuksia tämmöisestä? Hakeeko mies vain uutta elättäjää?
Kommentit (6)
Jos ei nuku vanhempienvälissä niin ei hätää. ehkä vihaa yksinäissyyttä.
Kyllä minäkin asuisin vanhemmillani mielelläni jos heillä olisi joku kartano
Siinpäpä vasta itsenäinen mies. Varsinaista aviomies- ja isäainesta. 😂
Niin asun minäkin ja olen säästänyt palkastani vähintään 2000e/kk asuntoon.
151 300e on jo kertynyt tililleni, jotta voin muutaman vuoden päästä ostaa läheltä Helsingin keskustaa kaksion.
T: mies29v
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nuku vanhempienvälissä niin ei hätää. ehkä vihaa yksinäissyyttä.
Kyllä minäkin asuisin vanhemmillani mielelläni jos heillä olisi joku kartano
Vanhemmilla ei käsittääkseni ole mitään kartanoa. Pojalla oma huone. Eikä osallistu asumiskuluihin, eikä muuhunkaan. Täysi ylläpito kotonaan. Osaako tuollainen ihminen edes asua omillaan? Pärjääkö yksin? Ymmärtääkö mitä kaikkea asumiseen kuuluu (laskut ym.)?
Ap
Seurustelin muutaman vuoden tälläisen miehen kanssa. Alkuun selitti, että oli vain väliaikaisesti muuttanut äidilleen, kun äiti lonkkaleikkauksessa ja erokin tuli samaan aikaan. Pian kuitenkin kävi ilmi se, ettei ole koskaan asunut yksin. Mies käytännössä muutti omin lupineen luokseni heti seurustelun alussa. Eräänä päivänä huomasin, että oli kantanut koko maallisen omaisuutensa luokseni, eikä tehnyt elettäkään enää mennäkseen omaan "kotiinsa". Pistin stopin muutolle ja mies sai luvan viedä tavaransa pois. Seurustelu kuitenkin jatkui. Tein selväksi, että ennen yhteenmuuttoa miehen pitäisi ensin asua omillaan. Tätä ihmettä jaksoin odotella pari vuotta. En tiedä miksi. Lopulta mies löysi eromme jälkeen nopeasti uuden ja muuttivat heti yhteen.
En koskaan saanut selitystä sille, miksi ei hankkinut omaa asuntoa. Kaipa siinä olisi ollut liikaa, kun olisi omat pyykkinsä joutunut pesemään ja silloin tällöin jopa imuroimaan.
Mitäs jos pitäisit huolta vain omista asioistasi?