Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää olla itse aina se joka aamulla hetää lapsen kanssa viikonloppuna
19.02.2017 |
Tässäpä se tuli. Ymmärrän kyllä että kun olen hoitovapaalla, olen se joka lasta täällä hoitaa, teen ruoat ,pyykkään ja siivoan sen mitä kerkiän. Mies on päivätöissä ja viikonloput vapaat. Puoleentoista vuoteen ei ole koskaan viik.loppuna herännyt aamulla taaperomme kanssa,ja olisi antanut aamupalaa ja hoitanut pesut ja pukeutumiset. Perustelee sillä ett herää viikolla aikaisin töihin. Ei ole mitenkään hirveän aikaisin, 7-8 aikaan. Minä herään 8- 9 aikaan taaperon kanssa. Miehellä liukuva työaika. Usein töistä kotona vasta klo 18. Mies nukkuu viik.loppuna lähelmmäs puoleen päivään. En ole sanonut mitään , olen ajatellut aina että kun mies herää töihin viikolla. Jotenkin ärsyttää kun minä en viik.loppuna saa yhtenäkään päivänä nukkua rauhassa. Tänään herätys 7.30. Ei nåmä kuitenkaan hirveän aikaisin ole. Miten teillä muilla lapsi-perheillä menee herätykset? Ja onko nainen muutenkin se joka ottaa kaikesta lapsen hoidosta pää-vastuun?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä herään aina, koska olen luonnostani aamuvirkku ja mies taas ihan naurettavan aamu-uninen. Lapsi on tosin tullut mieheen tässä nukkumisesta. Nytkin olen yksin hereillä ja mies ja lapsi kuorsaavat yläkerrassa. Jos olen sairaana, mies herää lapsen kanssa aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kanssa yksi asia, mikä kuuluisi siihen
'Sopikaa näistä ennen kuin teette lapsia"-listaan.
Me ainakin sovimme ennen lasta nämä. Niin että heräämme vuorotellen. Se ei toiminut yhtään, sillä mies oli aina ihan kuollut omina aamuinaan ja minä nousin kuitenkin sängystä viimestään yhdeksältä. Kaikkea ei voi sopia ennen lapsen syntymää. Jotkut asiat ovat sellaisia, että niiden hoitamisesta voi sopis vasta sitten, kun on vähän jotain tietoakin siitä millaista se arki oikeasti on sen lapsen kanssa. Ärsyttää tällaset huutelijat, että "olisitte sopineet etukäteen" . Menikö teillä lapsen kanssa kaikki niin kuin olitte etukäteen suunnitelleet?
Mietin että olenko kohtuuton kun sanon miehelle ett hänkin voisi joskus viikonloppuna herätä lapsen kanssa ja tehdä aamutoimet ja minä saisin jäädä nukkumaan vielä.
Terv. Ap
Ei tulisi mieleenkään suostua tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset herää kuudelta, yhdessä hoidetaan aamutoimet, töihin ja päiväkotiin lähtö. Molemmat käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kohtuuton. Ketä tahansa alkaisi tuossa tilanteessa ärsyttämään. Ja se ärsytyshän tulee siitä, kun toinen on paikalla, häneen kohdistuu odotuksia ja ne odotukset eivät täyty. Itse olen onnekas siinä, että mies on aamuisin töissä myös viikonloppuna. Vaikka minä olinkin lapsista joka aamu vastuussa, kun olivat pieniä, niin se ei ärsyttänyt, kun ei tarvinnut katsella toista kuorsaamassa.
Teillähän häviää päivästä muutenkin iso osa, jos mies aloittaa aamutoimet klo 12 eli herää lounaalle ja sitten valvoo yksin yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä,mies ja lapsi 1v2kk herätään yleensä arkena ja viikonloppuna yhtä aikaa lapsen rytmin mukaisesti. Ihan pisimmillään saattaa harvoin nukkua puoli 7 saakka, yleensä 5-6 välillä. Ollaan kaikki totuttu tähän rytmiin.
Mies hoitaa viikonloppuisin aamutoimet lapsen kanssa ja sitten lähtevät jonnekin että minä saan levätä/nukkua. Nytkin tässä kuuntelen että saavat toimensa tehtyä ja tulee hiljaisuus että voisin jatkaa vielä unua hetken. Mies saa nukkua joka yö hyvät yöunet vaikka arkena töihin herääkin. On tosi sikeä nukkuja. Harvoin herää edes itkuun. Minä olen lapsen syntymästä saakka kukkunut öitä heräilevän ja levottomasti nukkuvan lapsen kanssa. Viime yökin meni kehnosti ja toivon todellakin että saan vielä unenpäästä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että olenko kohtuuton kun sanon miehelle ett hänkin voisi joskus viikonloppuna herätä lapsen kanssa ja tehdä aamutoimet ja minä saisin jäädä nukkumaan vielä.
Terv. Ap
No et todellakaan ole kohtuuton jos sanot! Miehesi tässä on kohtuuton. Sinuna olisin sanonut asiasta jo aikoja sitten.
Meillä menee niin, että mies herää lauantaiaamuisin lasten kanssa, ja mä sunnuntaiaamuisin. Enkä mäkään kovin myöhään nuku nukkuma-aamuinani, ehkä max ysiin, mutta saanpahan kerrankin olla ottamatta vetovastuuta. Mies taas saattaa nukkua vaikka puoleen päivään, on sen verran aamu-unisempaa sorttia.
Laita lapsi hoitoon ja mene töihin. Hankkikaa siivooja ja joku auttamaan hoidossa.
Jakakaa hoitovuorot viikonloppuna tasan.
Jos olet jäänyt kotiin teille tulee tapa siitä että teet kaiken.
Meillä mies esim tekee lähes kaiken ruuan. Se helpottaa jo paljon.
Onneksi toi taaperovaihe menee nopeasti ohi.
Nyt jo muistelen kaiholla miten oma taaperomme aamuisin kiipesi sänkyymme herättelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää sänkyyn kun taaperonne herää. Varmasti nousee ylös kun pieni alkaa huutamaan :D Sano vaikka että "hups, sori laitoin korvatulpat yöksi" tai jää vain selailee nettiä sänkyyn aamulla :) Voin taata että ukko nousee ylös ennen sinua! Voithan myös leikkiä kipeää, pode vaikka naisflunssaa.
Mä herään melkein aina silloin kun taaperokin herää, en pysty nukkumaan, jos lapsi höpöttelee sängyssään tai hyörii meidän välissä. Mieheltä se onnistuu kyllä. Usein siis nousen ylös ja aloittelen aamutoimet, mies tulee hetken päästä perässä.
Jos olen oikein väsynyt, käsken kyllä miestä nousemaan lapsen kanssa. Silloin saan ehkä nukuttuakin vielä vähän.
Meillä herättiin lasten ollessa pieniä vuoroaamuin viikonloppuisin, minä toisena ja mies toisena aamuna. Meillä aamuvirkut, jotka vieläkin lähellä teini-ikää heräävät joka aamu ennen seitsemää, monesti jo kuuden aikaan. Arkisin mies lähti sen verran aikaisin, että jouduin joka tapauksessa itse nousemaan lasten kanssa, niin viikonloppuna sitten tasattiin että kumpikin saa nukkua edes yhtenä aamuna vähän pidempään. Ei meillä kyllä silti lasten syntymän jälkeen olla puolille päiville kumpikaan nukuttu, jos lapset on kotona. Harvoin kaksin ollessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä herään aina, koska olen luonnostani aamuvirkku ja mies taas ihan naurettavan aamu-uninen. Lapsi on tosin tullut mieheen tässä nukkumisesta. Nytkin olen yksin hereillä ja mies ja lapsi kuorsaavat yläkerrassa. Jos olen sairaana, mies herää lapsen kanssa aamulla.
Meillä sama, mutta toisinpäin. Itse en vain tarvitse unta niin paljon kuin vaimo, joten ei tästä ole tullut koskaan mitään isompaa numeroa. Tai ylipäätään minun ei ole tarvinnut "auttaa vaimoa lasten-/kodinhoidossa" vaan sitä on tehty yhdessä.
Tietenkin tosi tylsää, jos tuossakin asiassa joudutaan kädenvääntöön. Siskoni perheessä on juurikin tuo, että äiti herää aina ja se kyllä jatkuu sitten, vaikka lapset alkaa olla kouluiässä. En tiedä olisiko tuossakaan auttanut mikään sopiminen ennen tai jälkeen.
Juu, meillä mies herää arkenakin töihin myöhemmin kun minä ja lapsi. "kerrankin saan nukkua." sanoo viikonloppuaamuina, kysyin että koska minä saan "sinä et käy töissä" eli voin valvoa kellon ympäri.. Selvä.
Käytännöstä on tullut lainalainen toiminta - itsestäänselvyys miehelle. Uskomatonta touhua, mutta niin tavallista. Äitinsä passaama mies menee naimisiin äitinsä kaltaisen naisen kanssa, joka kotona hoitaa kaiken. Etenkin ne tylsät, epämukavat asiat, kuten varhaiset viikonloppuheräämiset lasten vuoksi. Mies voi jatkaa poikamiespäiviensä meininkiä, "ei koske mua" - ja kääntää kylkeä. Sitten mies lähtee ma-pe töihin, kuten tekisi lapsettomana miehenäkin.
Yhtä en tajua. Tunnen monia älykkäitä uraäitejä. Hoitavat työnsä viimeisen päälle - ja kotona kaiken. Ja tunnen monia kotiäitejä, jotka hoitavat kotona kaiken - siksi koska ovat kotona...Missä on heidän itsetuntonsa? Missä on heidän rajansa, jotka he selväsanaisest ilmoittavat?
Sori, mutta nyt on aloittajan aika nostaa kissa pöydälle. Ja lopettaa viikonloppujen räikeä epätasa-arvoinen kuvio. Minä en suostuisi moiseen. Ei muutako nyrkki pöytään ja välitön muutos!
Tämä on kanssa yksi asia, mikä kuuluisi siihen
'Sopikaa näistä ennen kuin teette lapsia"-listaan.