Yritättekö täyttää ystävienne tarpeet?

Onko teillä (luonnastaan?) niin että kun tunnette ystävänne, niin tiedätte mitä tämä tarvitsee? Joku tarvitsee ihailua, joku kaipaa kuuntelijaa, jollekin on tärkeää saada olla upea huomion keskipiste, joku taas haluaa tuntea olevan tarpeellinen ja hyödyksi muille. Kartoitatteko mielessänne nämä ystävienne pienet tarpeet ja pyritte täyttämään ne? Esim. etsit jotain mitä voisi ihailla ihailua kaipaavasta ystävästäsi ja sitten ihailet häntä ääneen? Tai keskityt olemaan hyvä kuuntelija, ajan kanssa, kuuntelua tarvitsevalle. Annat huomion keskipisteyttä kaipaavalle tämän kaipaaman huomion jne. Sille joka tuntuu haluavan olla hyödyksi, etsit hyödyllistä tehtävää ja kiittelet sitten häntä?

Musta tuntuu, että ihmisillä on valtavasti tällaisia henkisiä tarpeita, ovat tyytyväisiä kun ne täytetään ja tyytymättömiä jos niitä ei täytetä. Ja jos ovat tyytymättömiä, voi se alkaa ilmetä ikävillä tavoilla, esim. ilkeytenä.

Mietin onko muitakin kuin minä, jotka mielessään kartoittavat mitä ystävä kaipaa ja tarvitsee ja sitten pyritte täyttelemään näitä tarpeita?