Haluaisitko kuolla ellei lapsillesi ja perheellesi olisi siitä haittaa?

Toki elämä olisi kuolleena helpompaa. Mutta tuskin yhtä mielenkiintoista.

Mikä on vialla?

Jos kuolisin en voisi tehdä enää mitään, en myöskään hyviä asioita. Mieluummin laittaisin elämän uusiksi radikaalillakin tavalla kun kuolisin. Herranan sentään vähän itsesuojeluvaistoa peliin.

En vain kestäisi syyllisyyttä mitä kantaisin loppuelämäni lasten hylkäämisestä. Kuolleena en kaipaisi mitään.



Mutta en voi kuolla, koska se vaikuttaa niin monen ihmisen elämään (haitallisesti), varsinkin lasteni tulevaisuuteen. (Vai onko joku selvinnyt vanhempansa kuolemasta ilman traumoja?).



ap

En tiedä, miten elämästäni on tullut tällaista. Olen kai masentunut.



Mutta jos ei siis olisi 2 kpl pieniä poikia, niin - kyllä - haluaisin kuolla.

Elämä on elämistä varten.

Miten?

Vierailija:

En tiedä, miten elämästäni on tullut tällaista. Olen kai masentunut.

Mutta jos ei siis olisi 2 kpl pieniä poikia, niin - kyllä - haluaisin kuolla.

Ihan totta, nyt niskasta kiinni ja soitat joko neuvolaan tai suoraan mielenterveystoimistoon tai puhut omalääkärille - siinä ei ole mitään hävettävää. Äläkä kaunistele olotilaasi vaan kerro niin kuin asiat ovat ja saat apua.

Vielä viime talvena halusin. Etsin masennuksissani kiihkeästi psykologian kirjoista tietoa kuolemani vaikutuksista lapseni psyykeen ja päätin elää. Masennus on helpottanut jo huomattavasti ja tuon aikaiset ajatukset tuntuvat kammottavilta.

Elämä on kuolemista.



Koko tähänastinen elämäni on ollut kuin rangaistusta elämääkin suuremmasta synnistä. Ei tätä jaksa. Ei enää.



Rauha. Sen haluan.

olet ilmiselvä kirjallinen lahjakkuus. Käytä sitä.

Sieltä voi selvitä. Tie takaisin pohjamutiin on vain yllättävän lyhyt.



Been there, done that. Now I' m there again.



Kuinka kauan on tarkoitus taistella?



Kuolemaan asti? Ehe ehe.

Joskus muinoin mielikuvitukseni auttoi minut helvetin yli. Rakastin kirjoittamista. Rakastan. Sillä pääsee pois.



Nykyisin mielikuvitus on jättänyt minut. Ei ole enää mitään mihin turvautua.

ainakin verrattuna vaihtoehtoon.

Haluan nähdä, kun omat lapseni kasvavat. Siksi en halua kuolla.



Edelleenkin toivon kuitenkin usein, että voisin hävitä kokonaan, niin ettei minua olisi ikinä ollutkaan. Nollata koko paskan. Painaa resetttiä. Nykyään tunnen näistäkin ajatuksista syyllisyyttä, koska onhan se kauhea loukkaus äitiäni kohtaan toivoa, etten olisi ikinä syntynytkään.



Kaikki on vaan niin vaikeeta ja epävarmaa ja inhottavaa välillä.

Voi, kuinka kuulostat lohduttomalta! Jotenkin tyhjältä. Toivon, että löydät apua jostain.



18

Eihän se oikeasti ole mihinkään kadonnut, mutta nyt on parempi olla. Hae apua neuvolan kautta tai omalta lääkäriltäsi, joille kerrot suoraan ja karkeasti miltä sinusta tuntuu. Itse pystyin puhumaan lääkärille vasta, kun oireet olivat jo pääasiassa ohi. En silloinkaan kertonut muuta, kuin olleeni todella väsynyt. Han sanoi minulle, että tule kertomaan heti jos tuntuu pahalta ei sinun yksin tarvitse olla. Kiitin ja itkin helpotuksesta koko matkan kävellessäni kotiin.



En muista mikä nro olin, se joka kahlasi kirjoja.

jos voisin vain kadota maan päältä jälkiä jättämättä. Elämä nyt vaan tekee liian kipeää silloinkin kun menee hyvin. Ei yksinkertaisesti ole sen tuskan ja vaivan arvoista. Toki elämän pienet ilot on kivoja ja ymmmärrän että elämä on arvokas ja olen etuoikeutettu. Mutta silti valitsisin mieluimmin kuoleman.

Minä koen kans kärsiväni ikuista rangaistusta jostain, mitä en ole tehnyt. Elämäni ei ole ikinä ollut mielekästä elää, ikuista kamppailua vain. Mutta, ehkä joku päivä tytärkin pärjää ja äiti lähtee toiseen ulottuvuuteen...