Hyi helvetti miten oon voinut koskaan sokaistua ukkomiehen juttuihin. Hyi helvetti.

Olin suhteessa naimisissa olevaan mieheen. Rakastuin hänessä moneen asiaan ja hän väitti heidän eronneen vaikka tilanne oli vielä sellainen, että asuivat yhdessä. Osasi selittää sen monien epäilyjeni jälkeen todellisen kuuloisesti.
Teki vuokseni paljon asioita, muisti minua, tekstaili koko ajan, kävimme ulkona usein ja hän minun luonani. Vietimme yhdessä paljon aikaa ja hän oli niin rakastunut ja olen ihanin ja kaunein. Rakastaa ja haluaa minua niin paljon, että sattuu. Käski minun odottaa häntä ja hän tulee aina olemaan elämässäni, kävi miten kävi. Koska rakastaa minua niin paljon.
Tukee ja auttaa ja Plääplää. Kaikki siis mitä voi kuulla ihmiseltä joka haluaa osoittaa välittävänsä. Minä sokaistuin täysin.
Pelasi hyvin roolinsa vaikka en olisi uskonut sen kaiken jälkeen, että oikeasti pelkkää paskaa sieltäkin sitten suolsi.
Sitä valheiden määrää. Oksettaa, edes kuvitella, että hän koskettaisi saatika sanoisi enää rakastavan. Tekisi mieli mennä hakkaamaan halolla päähän.

Yksinkertaisesti sitten tuli selväksi ettei hän koskaan jättäisi vaimoaan ja minä tulisin aina olemaan kakkonen jos hänelle vaimo vielä lämpenisi. Tai jättäisi minut kuin nallin kalliolle jos vaimo vaan jäisi.
Kaikki ne sanat ja teot. Miten kehtasi roikottaa..
Ja väittää useita kertoja olevansa viaton ja puhuvan totta. Kuka oikeasti tekee niin?
Onneksi ei seksin takia sentään ollut kanssani. Kun en sitä antanut.
Mutta joku korvike piti herralla olla. Onneksi tajusin lähteä. Vituttaa omasta puolestani kun edes lähdin mukaan loppuen lopuksi. Kauan yritti.
Mutta olen kuitenkin onnellinen, että tulin järkiini ja tajusin lähteä.