Minulla on vain 4 oppilasta luokallani, mutta silti työni on raskasta.

Luokkani nuorimmat oppilaat ovat 7-vuotiaat tyttö ja poika. Poika on autistinen ja elää omassa autistisessa maailmassaan, johon muilla ei ole pääsyä. Suurimman osan ajasta hän vain toistelee muilta kuulemiaan keskusteluja, television mainoksia ja säätiedotuksia heijaten itseään samalla edes takaisin kädet polvien ympärillä istuen jossain nurkassa. Ei häntä voi oikein opettaa, mutta pakko hänet on koulussa pitää, että hänen vanhempansa saavat edes vähän levätä hänestä muutaman tunnin arkipäivisin.

7-vuotias tyttö oli biologisten vanhempiensa pahoinpitelemä kun hän joutui adoptio-perheeseen ja myöhemmin selvisi, että hänellä oli kallosta irronnut luunkappale työntynyt aivojen niihin osiin, jotka vastaavat lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta, joten hän ei tule ehkä ikinä mahdollisesti oppimaan niitä. Hänelle kuitenkin opetetaan niitä ahkerasti, koska emme halua uskoa, että hänen kaltaisensa fiksu tyttö (jonka älykkyysosamäärä on 120) ei opi koskaan lukemaan ja kirjoittamaan. Hän saa usein valtavia raivokohtauksia lukuharjoitusten ja kirjoitusharjoitusten vuoksi ja on siksi tuhma tyttö.

10-vuotias poika näki, kuinka hänen äitipuolensa tappoi hänen isäpuolensa ja elää nykyään harhamaailmassa, jossa hänen isäpuolensa saattaa tulla koska tahansa hakemaan hänet luokseen hänen biologisten vanhempien luota luokseen Meksikoon, jossa tämä muka asuu. Tämä poika raivostuu aina, kun hänelle sanotaan, että hänen isäpuolensa on kuollut ja saa usein muutenkin kauheita raivokohtauksia esim. siksi, että 7 poika toistelee tämän pojan sanomia asioita tai 7v tyttö ei opi lukemaan.

12-vuotias tyttö tuli luokalleni marraskuussa, kun selvisi, että hän on raskaana. Hän on luokkani helpoin oppilas, paitsi että hän on usein vihainen 7v tytölle ja 10v pojalle, jotka kyselevät tyhmiä, kuten että syntyykö se vauva luokassa ja oliko se iso jätkä, kuka sen vauvan alulle laittoi.