Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla: Miespuolinen työkaveri haukkuu ihan älyttömistä ja ohi kaiken järjen, ja seuraavana päivänä sanoo että "voidaan mennä eteenpäin"?!
13.02.2017 |
Eli en pysty tuosta vaan sitten seuraavana päivänä menemään, -ittuakaan, eteenpäin. Tuosta vaan.
Ensin tämän, minun kanssa samanikäinen ja samantasoisissa hommisssa oleva herra työkaveri hakkui minut aloittaen yhdestä , tosin todelliseta laiminlyönnistäni. Pyysin anteeksi ja sanoin, etten ollut kiireessä huomannut koko asiaa. Herra alkaa huutaa, että kyllä varmaan olet nähnyt ja älä yritä ettet muka ole nähnyt ja täytyyhyn sun nyt käyttää päätäsi, ettet sä voi aina vaan seistä täällä ja tehdä sen minimin jne. jne.
Siitä hän jatkoi sujuvasti yhteen toiseen tekemään virheeseen, noin kaksi vuotta sitten, jolloin kyseinen henkilö ei ollut talossa töissä. Mutta muisti sen kuitenkin ja piti sitä esimerkkinä, ettei mua kiinnosta yhtään.
Pyysin jälleen anteeksi virhettäni ja sanoin että luulin että se on jo silloin aikoinaan sovittu, mutta herra jatkoi jo dramaattisen puolelle, kuinka hän toivoisi vain edes pieeeenene pieeeenen määrän (näyti sorimillaan semmoista millin rakoa) edes vähän yritystä ja osoitusta että kiinnostaa.
Olin aivan täysin yllättynyt, eikä nämä herran väitteet oikeestaan mitkään pitäneet paikkaansa. Paitse se yksi minkä asian alussa olin unohtant ja minkä myönsin täysin.
Tänään sitten kysein häneltä tarkemmin niistä asioista, mistä hän minulle eilen huusi. Pyysin että hän kertoo , että mitä asioita täsmälleen tarkoitti, sillä sanoin etten oikeesti ymmärrä ,mitä tarkoitti.
Herra sai sitten lopussa väännettyä että hänelle tulee semmoinen TUNNE, että mä en välitä.
Pahoittelin jälleen, että hän on saanut sellaisen käsityksen ja sanoin että en ole sitä tunnetta tarkoittanut hänelle antaa.
Sitten mies vaan sanoi , että "hyvä että tuli juteltua, niin voidaan siirtyä eteenpäin".
Niin onko tämä nyt mies-kielellä sanottuna, että sorry kun huusin sulle eilen ihan älyttömästi ja syytin sua asioista, jotka tänään selvisi keskustellessa, ettei semmoista ole ollutkaan???
Että tästä vaan mennäänkin taas iloisena etiäppäin?
Mun on nyt aika vaikea suhtautua kaveriin enää smalla tavalla kuin aikaisemmin. Ennen eilistä kysyin häneltä neuvoa, kuuntelin häntä, mielestäni keskustelinkin ihan ystävällisesti ja luulin että oltiin ihan hyvätkin kaverit. Näemmä ei sitten oltukaan.
Mua v-taa niin armottomasti epäreilut syytäkset, jostain menneisyydestä löydetyt virheet, ihan avaruudesta tulevat väitteet. Ja sitten pitäis vain olla muina naisina että mennäänpä tästä vaan. Not. Vituttaa edelleen ja välit jäähtyi mun puolesta, tuo mieshän jutteli jo iltapäivällä ja teeskenteli avuliasta.
Kommentit (5)
Miespuolinen työkaveri voi olla draamaqueen ja purkaa huonon päivän työkaveriin. Minä olin puhelimessa monta kertaa sietänyt kiukuttelua, välttelyä ja sitä, että työkaveri normaalia hommaa käsiteltäessä kiukuttelee kiireestä ja vastuusta. Sitten kun keitti (minua syytettiin että en tajua hommaa kun ohjeistin jo uutta asiaa) niin vedin vaan tylysti faktat pöytään ja ääneni oli kuin teräspöytää siirretään betonilattialla.
No, nyt tulee viestejä, että homma etenee ja haluanko olla mukana niin kiitin ja jatketaan, en aio sen enempää selvitellä mikä meni pieleen. Ellei pyydetä inkarnaatiota tai konfirmaatiota tai mikä lie konfrontaatiota. Kannattaa mennä yli jos ei kaveri ole aiemmin aiheuttanut näppylöitä, valtataistelu vie vaan turhaa energiaa. Miehet on tosi huonoja pyytämään anteeksi reilusti. Naiset jää joskus turhaan kantamaan kaunaa. Mene nyt tuosta suosta yli että heilahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis mokaillut, mutta työkaverin syytökset ovat kuitenkin mielestäsi perättömiä?
Kanna vastuusi.
Kiitos kommentoijalle tuntemattoman sotilaan tyylin! Niinhän tästä pitäisi.
Ollaan vuorotyössä ja tiiviin jakson lopussa väsyneitä. Lisäksi vähän eppäilen että sillä huutajalla oli eilen pikku kankkunen.
Olen niin loukkantunut koska luulin itse että me ollaan ihan kavereita enkä olisi ikimaailmassa kuvitellut tuollaista huutoavautumista. Siis suhteessa vielä siihen unohtamaani asiaan.
Tuli ihan puun takaa.
Olen luonteeltani sellainen, että jos joku väittää että "sä teet aina niin", niin haluan kuulla ihan täsmälleen että koska ja milloin miten olen "aina" tehnyt niin. Joku aivan älytön väite ei vaan yksinkertaisesti voi mennä läpi jollain yleisheitolla. Ja sitten yrittää vähätellä ja unohtaa että hups, tuli sanottua noin. Se ei vaan käy. Varmaan mulla jotain asperger- oireita kun en voi jättää asiaa puimatta.
Odota ihan rauhassa kunnes se tekee pienenkin virheen tai unohduksen ja hiero se sitten sille muistiin ja naamaan niin huolella kuin sulla aikaa ja energiaa silloin on.
Kosto on parasta.
Mainittakoon, että mun vähäisestä kiinnostuksestani huolimatta olen tehnyt joka viikko yhden ylimääräisen, kivan homman josta tämä työkaveri on itse nauttinut ja saanut hyötyä.
Kysyin tästä mun ylimääräisestä tekemästäni hommasta tänään, kuuluko sekin näihin"mua ei yhtään kiinnosta"- juttuihin.
Niin ei ei missään nimessä, olet siinä tosi hyvä ja kiva että olet aina tehnyt sen.
Siihen muuten loppui multa sun aikana mutkään ylimääräiset kivat tekemiset, joista tuokin on saanut hyötyä.
Tulen muistuttamaan tuota idioottia aina hänen suorista ja ah-niin rakentavista sanoistaan.