Lapissa tai saaristossa asuvat

Oi, minäkin haluaisin muuttaa jonnekin Kainuun erämaahan! Siellä asuisin mökissä koirien kanssa, vaeltaisin metsässä ja iltaisin sytyttäisin tulen takkaan ja kuuntelisin tuulta. Harmi, kun työt ovat kaupungissa...

No eipä se eroa muuten kuin kauppojen suhteen. Välillä tiet on tukossa tai poikki, niin jää se maitopurkki hakematta. On toki rauhallista mutta välillä vähän yksinäistä jos ei tv eikä nettikään pelaa. Ja Lapista tämä viesti.

Onko siellä syrjäseudulla romantiikkaa? Tarkoitan siis sellaista erämaaromantiikkaa, että luonto ja ympäristö olisi jotenkin erilaista, karua? Ja voisi kokea sellaista selviytyjäfiilistä? Tämä taitaa kyllä olla kaupunkilaistollon kuvitelmaa :D

Elämykset ovat tähän aikaan vuodesta sitä, että voit ihailla täysikuuta kuten eilen, revontulia ja tähtiä, joita taajamien valosaasteessa ei edes tiedä olevan olemassa.

Milloin olettekaan viimeksi nähneet Linnunradan?

'Elämyksiä' on paljuilu pakkasella kotipihalla, nokipannukahvit ja makkaranpaisto nuotiolla milloin mieli tekee,  karaoken laulaminen aamuyöstä, eikä naapuri soita poliisia.

Haasteet ovat siinä, että kaikki on tehtävä itse. Sähkö on, mutta monelle tulee vesi omasta kaivosta. Ei tänne soiteta putkimiestä jos tulee ongelmia, ja sähköasentaja vasta kun on aivan pakko. Kukaan muu ei kolaa lumia pihalta, jos et erikseen tilaa, posti ei tule sisään ( jos yleensä tulee ollenkaan).

Haluaako joku tulla kokeilemaan selviytyjäfiilistä Lapin "erämaahan"? Kyllä järjestyy, paljonko olisitte valmiit maksamaan? Voidaan aluksi käydä vaikka noutamassa puukuorma metsästä. Jos moottorikelkkareissu tuntuu liian helpolta, valjastetaan puukuorman eteen nuori ori ... haluatko ajaa itse?

Saaristossa riippuu hyvin paljon siitä, missä asuisit. Varmasti löydät asumuksen yksinäisestä saaresta, jonne saat puksutella Busterilla myös talven pakkasilla ja viimoilla, sikäli kuin ei ole jäätä. Mutta yhtä hyvin voit kokea saaristofiiliksia vähän suojaisemmissakin paikoissa. Saaristo on käsittämättömän upea ympäri vuoden. Saaristolaiset eivät ole muuten erityisen sosiaalista porukkaa ulkopuolisia kohtaan,joten varmasti saisit olla hyvin rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Oi, minäkin haluaisin muuttaa jonnekin Kainuun erämaahan! Siellä asuisin mökissä koirien kanssa, vaeltaisin metsässä ja iltaisin sytyttäisin tulen takkaan ja kuuntelisin tuulta. Harmi, kun työt ovat kaupungissa...

Hah, Kainuun erämaahan *nauraa vedet silmissä*... Toki täällä on harvassa asutusta ja paljon metsää muttei täytä erämaa-vaatimusta, pitäisi mennä vielä pohjoisempaan että erämaahan pääset.

Vierailija kirjoitti:

Oi, minäkin haluaisin muuttaa jonnekin Kainuun erämaahan! Siellä asuisin mökissä koirien kanssa, vaeltaisin metsässä ja iltaisin sytyttäisin tulen takkaan ja kuuntelisin tuulta. Harmi, kun työt ovat kaupungissa...

Olen asunut koko ikäni Kainuussa ja ei täällä enää mitään erämaan rauhaa ole . meno on kuin villissä lännessä, lähimmät poliisitkin 100km päässä. Vain nopeat elävät..

Romantiikkaako? Tuli mieleen nuoruus, kun majailin eräällä metsäkämpällä keskellä ei mitään. Mökki ja ulkosauna rauhallisen metsälammen rannalla, takkatulet, täysikuu ...  Ja porot kolistelemassa mökin nurkkia.

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä syrjäseudulla romantiikkaa? Tarkoitan siis sellaista erämaaromantiikkaa, että luonto ja ympäristö olisi jotenkin erilaista, karua? Ja voisi kokea sellaista selviytyjäfiilistä? Tämä taitaa kyllä olla kaupunkilaistollon kuvitelmaa :D

Helsingin ja Rovaniemen luonto eivät poikkea toisistaan kovinkaan paljoa. Suurempi ero on Tenon ja Roin välillä ja Tenolta ylöspäin mentäessä.

Olen kotoisin Lapista ja lapsuuteni on ehkä ollut siltä osin erilainen, että sitä lunta, metsää, itikoita, tuntureita, poroja, marjastus ja sienestysreissuja, moottorikelkkoja, hiihtolenkkejä ja pakkasia on ollut takuu varmasti enemmän kuin etelän kaupungissa kasvaneella. Se, että lähtee vaikkapa tunturiin vaeltamaan tai keittää nokipannukahveja revontulien valossa ei ole mitään arkea. Se on sitä kun silloin tällöin tekee irtiottoja arjesta ja aika harvat niin tekevät. Rakastan luontoa ja minulle vaeltaminen, retkeily ja mökkeily on harrastus, mutta olen poikkeus ikäryhmässäni (kakskymppinen). Ihan samalla tavalla siellä aika kuluu tv:n ja somen ääressä melkeinpä ikään katsomatta. 

Tuosta romantisoinnista huomaa, että olette kaupunkilaisia. Hankkikaa vaikka joku kesämökki?

-entinen saaristolainen

lappilainen kirjoitti:

Olen kotoisin Lapista ja lapsuuteni on ehkä ollut siltä osin erilainen, että sitä lunta, metsää, itikoita, tuntureita, poroja, marjastus ja sienestysreissuja, moottorikelkkoja, hiihtolenkkejä ja pakkasia on ollut takuu varmasti enemmän kuin etelän kaupungissa kasvaneella. Se, että lähtee vaikkapa tunturiin vaeltamaan tai keittää nokipannukahveja revontulien valossa ei ole mitään arkea. Se on sitä kun silloin tällöin tekee irtiottoja arjesta ja aika harvat niin tekevät. Rakastan luontoa ja minulle vaeltaminen, retkeily ja mökkeily on harrastus, mutta olen poikkeus ikäryhmässäni (kakskymppinen). Ihan samalla tavalla siellä aika kuluu tv:n ja somen ääressä melkeinpä ikään katsomatta. 

Miksi ihmiset sitten haluavat asua syrjässä? En halua olla epäkunnioittava, pohdin vaan, että jos elää normaalia kotielämää eikä käy tuntureilla tai vaelluksilla tms.,, eikö olisi helpompaa asua jossakin lähempänä etelää ja palveluja? Minulle ainoa syy muuttaa pois etelästä olisi juuri se, että voisi nauttia luonnosta ja elää ihan toisella tapaa kuin täällä.