Käytös- ja huolellisuusnumerot 70- ja 80-luvulla

70-luvulla käytöksestä tuli 10, jos ei ollut tehnyt jotain todella järisyttävää, josta tuli "käytöksen alennus". Sen sijaan huolellisuudesta läheskään kaikki eivät saaneet kymppiä, vaan 8-9 tuli ihan helposti jo siitä, että käsiala ei ollut siisti tai läksyt olivat jääneet pari kertaa tekemättä.

Joskus 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa käytöksen arvostelua jonkin verran muutettiin, mutta silloinkin se oli jotain tyyliin että puolet sai käytöksestä ysin ja puolet kympin, jos ei ollut aiheuttanut pahempia häiriöitä.

Omilla 1990-luvulla syntyneillä lapsillani arvostelu on ollut selvästi tiukempaa.

Mä olin ekalla 88-89 ja taisi olla vasta kolmannen keväällä 90-91, kun tuli eka numeroarvostelutodistus. Muistelisin, että ihan ekassa/ekoissa numerotodistuksissa oli löysemmät kriteerit ja molemmat oli kymppejä. Sit myöhemmin toinen oli kymppi ja toinen ysi. En muista, kumpi. Oiskohan ollut käytös 9? Olin hiljainen, kiltti tyttö ja käsittääkseni käytösnumeron alenemiseen vaikutti, jos ei esim. viittaillut niin ahkeraan (kun en kehdannut olla aina käsi pystyssä) ja jos oli ryhmätöissä ym. sellainen vähän hiljaisempi osapuoli. Läksyt oli aina tehty ja aina oli kaikki tarvittavat kirjat ja vihot mukana.

Mulla oli käytös joskus 8. 80-luvun puolivälissä ala-asteella. Olin perus kiltti, tottelevainen, en häirinnyt tunneilla. En myöskään osannut olla opelle mielinkielin, mutta ei kai sellaista 10 vaaditaan. Ihmetytti itseä ja kotona myös, mutta ei siihen aikaan lähdetty arvostelua kyseenalaistamaan.

Minulla oli 70- 80-lukujen vaihteessa käyttäytyminen 9 ja huolellisuus/tarkkaavaisuus 8. Vähän on jäänyt hämärän peittoon, ja kiinnostaisi tietää mitä tein "väärin, kun kaikilla muilla tytöillä ja suurimmalla osalla pojistakin taulussa seisoi kympit.

Ap

Yleensä kympin sai ne, jotka ahkerimmin nuoli opettajan pyrstöä.

Käytös 10

Huolellisuus/tarkkaavaisuus vaihteli 8-9

Tämä 1973-1982

Ja käytöksen alenemiseen tarviittiin isompi moka.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kympin sai ne, jotka ahkerimmin nuoli opettajan pyrstöä.

Siihen en todellakaan sortunut 😶 Olisi kuitenkin kiva nähdä sellainen listaus, että mitä mikäkin arvosana edellytti. Kai silloinkin arvostelun piti johonkin perustua edes paperilla, vaikka pärstäkerroin olisikin ollut se ainoa ratkaiseva tekijä. Nykyarvosanojen kriteerit näköjään löytyykin netistä.

Vierailija kirjoitti:

Käytös 10

Huolellisuus/tarkkaavaisuus vaihteli 8-9

Tämä 1973-1982

Ja käytöksen alenemiseen tarviittiin isompi moka.

Ymmärränkö oikein, että 9 käytöksessä on siis "käytöksen alentaminen" joka seurausta jostakin isommasta kämmistä ja että 10 oli se oletusarvosana kaikilla?

Ap

Muistan kun ite joskus 90-luvulla sain numeroksi 7 tai 8, mistä mun 50-luvulla syntynyt isä suuttui kauheasti. Kertoi että kaikilla oli aina kymppi hänen kouluaikoinaan ja ihmetteli olinko joku isokin häirikkö koulussa. No en, lähinnä hajamielinen läksyjen ja tavaroiden muistamisessa ja pulisin kavereiden kanssa välillä tunneilla. Olin myös ujo enkä viitannut melkein koskaan.

Mä muistelisin, että me saatiin ala-asteella joku kriteeritiedotelappu tosta arvioinnin uudistuksesta 90-luvulla ja sitä opettaja painotti, että kymppiä oli tosi vaikea enää saada. Edellytti tosi täydellisyyttä kaikessa ja oli lähes mahdoton kenenkään saavuttaa? Toi tuli kai just siksi, ettei vanhemmat laita arestiin koko kesäksi. :-D

80-luvulla siis olis kai pitänyt saada 10 suht helposti. En tunnusta, että mäkään olisin opettajia nuoleskellut.

2

70-luvun koulunkäynti oli kyllä arvosanojen osalta sieltä ja syvältä, kun oppilaana en tiennyt mitkä oli huolellisuuden ja käytöksen arvostelukriteerit. Opettajat eivät koskaan avanneet kriteereitä. Käytösnumeroni taisi olla aina 9 ja huolellisuus usein 8. Muistan kun muiden lailla sain palautetta vanhemmiltani näistä numeroista, joiden pitäisi olla kymppejä ja kuinka itsekseni ihmettelin mitä olisin tehnyt väärin. En jättänyt koskaan läksyjä tekemättä, en häiriköinyt tunnilla, koska jouduin aina istumaan eturivissä.

Liikuntanumeroni oli kiveen hakattu seiska, vaikka olin liikunnallinen ja suoritin kaikki mittaukset yhtähyvin kuin kaseja ja ysejä saaneet kaverini. Samaisen seiskan sai paljon vähäisemmilläkin ansioilla, mm sellaiset jotka eivät osanneet luistella.

Kasarilla sain aina arvosanaksi 8 vaikka mun käytöksessä ei ollut mitään moitittavaa. Olin se kiltti hiljainen tyttö. Ainoa mikä opettajaa ärsytti oli kun en pystynyt syömään kouluruokaa. Hän aina laittoi paljon lautaselle vaikka yritin pyytää vain vähän. Istuin siinä sitten joskus parikin tuntia sen lautasen kanssa. Luulen, että se oli syy miksen saanut 10.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla sain aina arvosanaksi 8 vaikka mun käytöksessä ei ollut mitään moitittavaa. Olin se kiltti hiljainen tyttö. Ainoa mikä opettajaa ärsytti oli kun en pystynyt syömään kouluruokaa. Hän aina laittoi paljon lautaselle vaikka yritin pyytää vain vähän. Istuin siinä sitten joskus parikin tuntia sen lautasen kanssa. Luulen, että se oli syy miksen saanut 10.

Eiköhän tuo nyt ole selvä asia miksi vain kasi. 

Vieläkö noita käytös ja huolellisuus-numeroita käytetään? Ihan järkyttävää paskaa että ihmisiä, eli lapsia arvostellaan tuolla tavalla. Itselläni oli huolellisuus vain 7, vaikka olin hiljainen ja kiltti lapsi. En koskaan oikein ymmärtänyt noita numeroita, sillä en ollut mikään häirikkö. On kai nuo jo poistettu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytös 10

Huolellisuus/tarkkaavaisuus vaihteli 8-9

Tämä 1973-1982

Ja käytöksen alenemiseen tarviittiin isompi moka.

 

Ymmärränkö oikein, että 9 käytöksessä on siis "käytöksen alentaminen" joka seurausta jostakin isommasta kämmistä ja että 10 oli se oletusarvosana kaikilla?

Ap

Se riippui paljon opettajasta ja ainakin 80-luvulla peruskiltti sai tyypillisesti ysin, kymppiin tarvittiin jotain ekstraa (mm. se opettajan nuoleksinta). 

Huolellisuuteen vaikutti ainakin käsiala ja pulpetin siisteys ja se ettei unohtanut mitään esim. vihkoa kotiin. 

80-luvun loppupuolella ala-asteella käytös oli 8. Olin erittäin kiltti ja hiljainen tyttö. Vika oli siinä, että unohtelin usein tavaroitani (koulutarvikkeet ja kaikki muutkin tavarat) ja en osannut olla reipas ja kaikkien kaveri (koska muut kiusasivat rankasti). Olin myös mahdottoman huono syöjä, joten minulle lätkäistiin aina valtava ruoka-annos ja vahdittiin vieressä että sen söin ja oksensin ja söin enkä lähtenyt ulos ennen kuin lautanen oli tyhjä. Olin opettajan mielestä kaikin puolin ärsyttävä yksilö.