Sinä keskivaikea masennusta sairastava

Olen käynyt töissä eikä ole ollut poissaoloja. Mun masennus ilmenee hyperaktiivisuutena ja unettomuuteen. Mitä enemmän väsynyt sitä enemmän lisään kierroksia

Käyn ja olen akateeminen asiantuntijatehtävässä oleva. Ei ole poissaoloja juuri.

en pystynyt käymään koulussa vaan se meni pilalle koska liikaa poissaoloja

Olin pitkään sairauslomalla ja nyt palailen töihin. Tykkään työstäni ihan hirmuisesti, mutta muuten jaksaminen on usein koetuksella.

Käyn miten töitä on tarjolla, suuremmalti olen pärjännyt ilman sairaspoissaoloja mutta joskus käy niin että on pakko ottaa sairaslomaa tai pahimmillaan lopettaa työ ettei tule totaalista romahdusta.

Käyn töissä 3 päivää viikossa. Mun mielestä töissä on hyvä käydä jonkin verran et pääsee ns "arkirytmiin" eikä valvo joka yötä, nuku päiviä yms. Töissä saa myös tekemistä, ajatukset pääsee tuulettumaan jne. Oon tehny myös kokopäivätöitä mut sillon olin tosi väsynyt eikä se ollu mulle hyväks joten osa-aikatyöt on paljon parempi vaihtoehto!

Sairastan pitkäaikaista masennusta joka on heitellyt lievän ja vaikean välillä. Tällä hetkellä varmaankin keskivaikean puolella ollaan (edellisestä lääkärikäynnistä on jonkin aikaa). Kirjoitan gradua + käyn gradusemmassa ja teen joitain työvuoroja kuussa. En oo masennuksen takia ollut poissa mistään. Rankkaa on mut tuntisin oloni liian epäonnistuneeks jos jäisin kotiin.

En ollut päivääkään sairaslomalla, koska olin yrittäjä, mutta yritykseni kaatui siihen etten jaksanut markkinoida palveluani. Sovitut asiat hoidin mutta muun ajan makasin sängyllä ja tuijotin kattoon.

Käyn töissä. Viime elokuussa sain sairaslomaa

kaksi viikkoa kun yöunet meni kokonaan, vähän viilattiin lääkitystä ja taas jaksaa .. miten nyt jaksaa.

Luulen että pahin vaihtoehto olisi jäädä kotiin "makoilemaan". Kun vaan repii irti itseään töihin, liikkumaan vaikka ei huvitakaan, se kuitenkin on hyvästä. Tuo sisältöä ja energiaa

elämään.

Mulla diagnosoitu toistuva masennus. Luullakseni syön lääkkeitä lopun elämääni.

En käy töissä, oon työkyvyttömyyseläkkeellä ollut jo usean vuoden.. Työllistyminen ei ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa, hoidan nykyisen lapseni ja mahdollisen tulevan toiseni, ehkä kolmannenkin, ensin. Tietysti oman kuntoutumiseni myös. Ajatellut olen kuitenkin tulevaa, ja tavallisiin palkkatöihin en enään palaa. Oma yritys/pientila on ainoa vaihtoehto.

Ennen kuin sain selville sairastavani vaikeaa masennusta, poissaoloja oli todella paljon. Pomoni mukaan "ei ole tarpeeksi terve työntekoon". Tein työni hyvin ja osaavasti....mutta niinäkin hetkinä kun olin paikalla en "vaikuttanut terveeltä" tai "hyvinvoivalta". Osana päivistä töissä menin semmoiselle autopilootti modille. Eli hyvin hitaalle ja hiljaiseksi. Silloinkin sain työni tarpeelliset osat suoritettua mutta mitään ylimääräistä ei sitten tullut. Mikä ei ole hyvä jos on asiakkaita....kun asiakkaille on oltava ystävällinen ja iloinen... Laittoivat terveystarkastukseen jossa mielenterveys oli lääkärin mukaan hälyttävässä tilassa. 

Eli niitä poissaoloja tosiaan tuli... ihmiset ei ymmärrä ettei siinä tilassa voi motivoitua tai välittää. Mulle siis niinä poissaolo päivinä oli ykshailee jos mulle maksetaan, jos mulla on ruokaa tai jos pystyn asunnon pitään. En välittäny. Miten olisin? Kun kerran oma terveys ja hyvinvointi ei ole mitenkään tärkeää muutenkaan. On hassua sanoa että "jos et mee töihin sulta menee asunto alta", ihmiselle joka harkitsee junan eteen hyppäämistä. Ei siinä kuule asunnon pito ja elämän muu ylläpito mainitse yhtään mitään.

Olen työelämässä. Teen helpohkoa toimistotyötä, ei kuormita liikoja. Vuonna 2008 oli jostain syystä paljon "masis"poissaoloja, eli en vaan jaksanut/pystynyt menemään töihin. Ennen sitä ja sen jälkeen on ollut tosi vähän poissaoloja tästä syystä. 

Haaveilen yhä (ikää 40v) opiskelusta nuoruuden haaveammattiini (lakimies). Saa nähdä riittääkö rahkeet :) 

Kymmenen vuoden aikana kolme pidempää jaksoa poissa töistä, viimeisin 2015, jolloin olin poissa 5kk. En haluaisi enkä periaatteessa pystyisi käymään töissä, mutta vedän Opamoxia kuin pastilleja, että pystyn olemaan ihmisten ilmoilla edes sen työpäivän ajan.