Olen opettaja ja olen monta kertaa pahoittanut mieleni taman palstan opettajien haukkumisista. Kohta alkaa onneksi tyo, josta pidan. Se vain harmittaa, etta omille lapsille jaa

Sellainen kai tämä palsta on. Kunpa voisin vieroittua, niin ei tarttisi pahoittaa mieltään... ;)

minä arvostan kovasti opettajia ja lääkäreitä

enkä ole loukkaantunut tai pahoittanut mieltäni. Naurattaa vain tietämättömien kirjoitukset.

Kirjoitukset ovat korkeintaan asiallista kritiikkiä ja keskustelua.



Lastentarhan työntekijöitä haukutaan runsaasti, samoin lähihoitajia.



Itse olen rakennusinsinööri. Heitä ei ole koskaan täällä haukuttu muistaakseni.

Koulunkäyntiavustaja

mieleni noista nimien haukkumislistoita.

niinkuin joku tuossa sanoi.

öhöm, nyt on joltain hukassa käsitteet asiallinen ja kritiikki.



Ja tämä ihan kaikella ystävyydellä. Kovin kritiikki tulee juuri niiltä, jotka eivät asiasta tai asioista oikeasti tiedä mitään. Ja mistäkö sen huomaa? Kirjoituksesta ja sen sisällöstä, argumentoinnista (tai sen puutteesta)

Lapseni on nyt 1-vuotias ja minulla on enää pari kiloa ylipainoa, mutta kuukausi synnytyksen jälkeen ylipainoa oli 15kg ja aloin käydä tunnin päivittäisillä lenkeillä tämän palstan ja anoppini ansiosta.

päätellen fiksut ihmiset kyllä arvostavat opetustyötä. Se riittää minulle.

Tosin en nyt 24/7 päivystä täällä, joten toki on jotain asiatonta voinut mennä ohi. Opettajia kohtaan on esitetty kritiikkiä ja lähinnä esitetty mielipiteitä työn alipalkkauksesta, mutta koskaan ei ole nimitelty kuten esimerkiksi hoitajia.

Ei ollenkaan asiatonta?

mutta ei tulisi mieleenikään pahoittaa mieltäni siitä, että molempien ammattiryhmien edustajat haukutaan täällä harva se päivä. Itse asiassa en tajua, kuinka voi pärjätä opettajana, jos tuollaisista pahoittaa mielensä. Minua ei yksinkertaisesti saa haukuttua niin paljoa, että itseeni ottaisin.

Toiset pahoittavat mielensä herkemmin kuin toiset, ei sillä mitään tekemistä ole työn tekemisen kanssa. -ap

Haukkuja tulee mutta mitä sitten? Itse tiedän tekeväni hommani pätevästi ja ammatillisesti, se riittää.

Tarkoitin lähinnä sitä, että työstä ei oikein tule mitään, jos pahoittaa mielensä jatkuvasti. Teinit (varsinkin ongelmatapaukset) kun päästävät suustaan jos jonkinlaista solvauksentapaista vähän väliä (varsinkin sellaiset, joita ei tunne ja joita esim. ajaa ulos välitunnille). Oikeasti ihmettelen, kuinka heidän kanssaan pärjää, jos on kovin herkkähipiäinen. Alakoulussa voi tietenkin mennä paremmin.



15

Ei sen vakavampaa. En suunnittele itsemurhaa enkä edes alanvaihtoa. -ap

T. erityislapsen äiti...

Toisekseen, en joudu kahnauksiin oppilaideni kanssa. Meillä on ihan kivaa! Pysytääs asiassa nyt. -ap

ap