Pitäisikö vaan antaa (haluttomuudesta)
Olen hankalassa parisuhteessa, jossa on paljon ongelmia. Yksi ongelma on haluttomuuteni. En halua seksiä. En oikein enää tiedä, johtuuko haluttomuuteni ongelmistamme vai ongelmamme haluttomuudestani. Seksi on hyvää. Nautin kyllä, jos vain "jaksan antaa". Kuvastaa varmaan tilannetta hyvin. En koe oikeastaan koskaan halua miestä kohtaan, mutta joskus sitten "uhraudun", jotta pääsisin nukkumaan ilman tappelua... Alan olla jo ihan loppu tähän koko suhteeseen. Tuntuu, ettemme enää tee muuta, kuin riitelemme. Ja mitä enemmän riitelemme, sitä vastenmielisemmäksi ajatus seksistä käy. Mies tietenkin on sitä mieltä, että kaikki ongelmat ratkeavat, jos vain osaisin häntä haluta... Itse taas ehkä ennemminkin kallistun sen puolelle, että saattaisin haluta useammin, jos ei olisi ongelmia.
Onko mahdollista, että haluttomuuteni ei oikeastaan johdu mistään. Että olen vain ihminen, jolle seksi ei ole mitenkään tärkeää? En muista, että olisin koskaan nauttinut mistään hitaasta tunteikkaasta rakastelusta. Ennemminkin nopea pano, jos sille päälle olen sattunut. Olen alkanut muistella menneisyyttäni ja mitä enemmän muistelen, sitä varmemmaksi tulen siitä, että seksi on aina ollut se välttämätön paha. Kaipaan kyllä toisen ihmisen läheisyyttä, mutta sitä seksiä en kai koskaan ole kaivannut. Ainakaan samoissa määrin.
Olen miehelle jo useaan otteeseen ehdottanut, että hankkisi jonkun rakastajatteren. Tyydyttäisi tarpeensa siellä ja tulisi sitten halailemaan mua. Sitä hellyyttä kun kuitenkin kaipaan. Ja nykyään se kaikki hellyyskin on suhteesta hävinnyt, koska kaikki halailu johtaa siihen, että saan kuitenkin loppupeleissä repiä miehen käsiä housuistani. Ja sitten mies taas murjottaa, kun ei saa. Pitäisikö mun vaan antaa... Ehkä antaisinkin, jos haluaisi edes hiukan harvemmin, mutta kun joka saatanan päivä pitäisi olla valmiina toimintaan. Ja jos tietäisin, että olisi pikainen nopea pano, mutta kun toinen haluaa useimmiten rakastella ja, ja, ja...
Onko tämmöisessä suhteessa edes mitään järkeä, kun ei halut/haluttomuus kohtaa sitten millään tavoin? Välillä koen itseni tyhmäksi... Miksi en voisi vain pakottaa itseäni seksiin?? Kuitenkin siitä nautin ja useimmiten saan paljon nopeammin kuin mies. Kumpi on oikeasti pahempi, uhrata 10-20min päivässä seksiin vai koko ilta tappeluun??
Onko täällä kohtalontovereita? Miten homma on toiminut? Onko halut löytyneet jostain, tullut ero, toinen lähtenyt vieraisiin???
Kommentit (19)
Me harrasteltiin seksiä kerran viikkoon silloin kun söin pillereitä enkä kokenut tarvetta seksille. Seksi oli kuitenkin aina mukavaa. Itse mietin että pääsee helpommalla kun ei tarvi katsella murjotusta. Meillä ei kanssa mitään pitkiä rakastelusessioita pidetä, ei mun pääni ainakaan jaksa pysyä aiheessa pitkiä aikoja, vaan alkaa miettiä koti- ja koulu- ja työasioita väkisinkin. Siihen loppuu sitten fiilikset.
Haluja alkoi löytyä enemmän kun lopetin pillerit, mutta ei nyt mitään jokapäiväistä, ennemmin aaltomaista, riippuen kierron ajankohdasta.
Minusta ei ole pakko suostua seksiin jos ei halua. Siinä tekee vain itselle pahaa.
Jos mies ei halua ottaa rakastajatarta, niin kannattaa keskustella suhteen tulevaisuudesta. Ei jatkuvassa riitelyssäkään ole järkeä, ja toisille seksi on todella tärkeää, toiselle ei ollenkaan.
Siis miksi te haluttomat hankitte miehiä? Miehille seksi on naisessa tärkeintä ja suhteessa ylipäätään. Lahnan kuuluu erota ja päästää mies vapaaksi. Että oksettaa kaltaisesi naiset jotka leimaavat kaikkien naisten seksuaalisuuden pakkoantamiseksi. Säälittävä panopuu.
Mitä varten olet suhteessa? Äläkä nyt lässytä rakkaustarinoita.
Koita suhtautua seksiin eri tavoin, Ensinnäkin päätät, että tää viikolla harrastatte seksia normaalia enemmän, esim. 3 kertaa. Jos seksi on sinusta kuitenkin mukavaa, niin sinnittelet vains en aloituksen yli. Tee näin esim. kaksi viikkoa ja seuraa kuinka sinun ja miehen dynamiikka etenee. Lähennyttekö tosianne? Onko teillä hauskempaa yhdessä? Toisen ihmisen seksuaalisuuden aliarvostaminen on julmaa, mielestäni sekin tulee huomioida. Itse olen huonannut, että mitä useammin seksiä harrastaa, niin sitä enemmän sitä sitten tekee mielikin.... Mut tsemppiä, nää on vaikeita juttuja monessa liitossa!
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi te haluttomat hankitte miehiä? Miehille seksi on naisessa tärkeintä ja suhteessa ylipäätään. Lahnan kuuluu erota ja päästää mies vapaaksi. Että oksettaa kaltaisesi naiset jotka leimaavat kaikkien naisten seksuaalisuuden pakkoantamiseksi. Säälittävä panopuu.
Mitä varten olet suhteessa? Äläkä nyt lässytä rakkaustarinoita.
Kuten jo alussa kirjoitin, kaipaan kyllä toisen ihmisen läheisyyttä. En vain sitä seksiä... Ja tiedän, ettei haluttomuus ole normaalia. Suurin osa naisista kai kuitenkin seksiä kaipaa...
ap
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi te haluttomat hankitte miehiä? Miehille seksi on naisessa tärkeintä ja suhteessa ylipäätään. Lahnan kuuluu erota ja päästää mies vapaaksi. Että oksettaa kaltaisesi naiset jotka leimaavat kaikkien naisten seksuaalisuuden pakkoantamiseksi. Säälittävä panopuu.
Mitä varten olet suhteessa? Äläkä nyt lässytä rakkaustarinoita.
Mun haluttomuus oli ihan miehen valinta, koska oli ehkäisystä kiinni. Mies ei suostunut käyttämään kondomia vakituisessa suhteessa, eikä suostunut sterkkaan. Minä sitten popsin pillereitä kunnes oli itsellä ikää saada pysyvä ratkaisu. Ihmeellinen ajatustapa muutenkin, päästää mies vapaaksi. Mies on ihan vapaa lähtemään koska haluaa, ei ole lapsia, avioehtokin löytyy, senkun häipyy. Ihan kuin mies olisi taas joku täysin toimintaan kykenemätön olento jonka puolesta naisen pitää tehdä kaikki kun mies ei itse osaa eikä pysty.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi te haluttomat hankitte miehiä? Miehille seksi on naisessa tärkeintä ja suhteessa ylipäätään. Lahnan kuuluu erota ja päästää mies vapaaksi. Että oksettaa kaltaisesi naiset jotka leimaavat kaikkien naisten seksuaalisuuden pakkoantamiseksi. Säälittävä panopuu.
Mitä varten olet suhteessa? Äläkä nyt lässytä rakkaustarinoita.
Hyvä että avasit meille miehen sielunmaisemaa, tätä olen aina epäillytkin. Eli nainen on miehelle vain vakiopanopuu, ei mitään muuta?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole pakko suostua seksiin jos ei halua. Siinä tekee vain itselle pahaa.
Jos mies ei halua ottaa rakastajatarta, niin kannattaa keskustella suhteen tulevaisuudesta. Ei jatkuvassa riitelyssäkään ole järkeä, ja toisille seksi on todella tärkeää, toiselle ei ollenkaan.
En koe, että teen itselleni henkisesti mitään pahaa "suostumalla" seksiin. Se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Mutta kun mielummin olisin ilman. Ehkä jotenkin koen seksin eritavalla, kuin muut. Mulle se on vähän kuin joku työjuttu, mikä on pakko, mutta ei yhtään kiinnosta. Teen sen, koska pakko, mutten siitä henkisesti mitenkään traumatisoidu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole pakko suostua seksiin jos ei halua. Siinä tekee vain itselle pahaa.
Jos mies ei halua ottaa rakastajatarta, niin kannattaa keskustella suhteen tulevaisuudesta. Ei jatkuvassa riitelyssäkään ole järkeä, ja toisille seksi on todella tärkeää, toiselle ei ollenkaan.
En koe, että teen itselleni henkisesti mitään pahaa "suostumalla" seksiin. Se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Mutta kun mielummin olisin ilman. Ehkä jotenkin koen seksin eritavalla, kuin muut. Mulle se on vähän kuin joku työjuttu, mikä on pakko, mutta ei yhtään kiinnosta. Teen sen, koska pakko, mutten siitä henkisesti mitenkään traumatisoidu.
ap
Mulla oli ihan sama silloin kun en halunnut. Se oli vaan yksi "kotityö" muiden joukossa. Ei se mitenkään traumatisoinut tai hajottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi te haluttomat hankitte miehiä? Miehille seksi on naisessa tärkeintä ja suhteessa ylipäätään. Lahnan kuuluu erota ja päästää mies vapaaksi. Että oksettaa kaltaisesi naiset jotka leimaavat kaikkien naisten seksuaalisuuden pakkoantamiseksi. Säälittävä panopuu.
Mitä varten olet suhteessa? Äläkä nyt lässytä rakkaustarinoita.
Hyvä että avasit meille miehen sielunmaisemaa, tätä olen aina epäillytkin. Eli nainen on miehelle vain vakiopanopuu, ei mitään muuta?
Tuo on yhden miehen mielipide. Ei koske kaikkia.
Minulle ainakin vaimo on hyvin paljon muutakin kuin panopuu. Mutta ainakin minulle seksi on parisuhteessa tärkeää. Minä näen sen hyvin herkkänä tapana osoittaa rakkautta. Jos toinen ei sitä halua ja vielä sen pelossa torjuu läheisyydenkin, niin koen minut halutaan sulkea ulkopuolelle. Tavallaan minun rakkauteni ei kelpaa. Ei silloin hirveästi kiinnosta tehdä mitään kotitöitä tai muita yhteisiä asioita. Ongelma syntyykin siitä, että toisille taas nämä kotityöt yms. on niitä millä "mittaavat" toisen rakkautta. Että jos niiden kautta ei koe yhteenkuuluvuutta niin ei sitten seksikään kiinnosta.
Eikä tästä edes haluta puhua, koska jossain on julistettu "muut asiat ensin, seksi sitten" ainoaksi oikeaksi tavaksi edetä. Tästä minun mielestäni syntyvät ne stereotypiat, että miehiä kiinnostaa vain seksi ja naiset pitävät seksiä palkintona, joka pitää ansaita.
Jos englanti taipuu katso tämä:
Watch "The sex-starved marriage | Michele Weiner-Davis | TEDxCU" on YouTube
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole pakko suostua seksiin jos ei halua. Siinä tekee vain itselle pahaa.
Jos mies ei halua ottaa rakastajatarta, niin kannattaa keskustella suhteen tulevaisuudesta. Ei jatkuvassa riitelyssäkään ole järkeä, ja toisille seksi on todella tärkeää, toiselle ei ollenkaan.
En koe, että teen itselleni henkisesti mitään pahaa "suostumalla" seksiin. Se on mulle oikeastaan ihan yhdentekevää. Mutta kun mielummin olisin ilman. Ehkä jotenkin koen seksin eritavalla, kuin muut. Mulle se on vähän kuin joku työjuttu, mikä on pakko, mutta ei yhtään kiinnosta. Teen sen, koska pakko, mutten siitä henkisesti mitenkään traumatisoidu.
ap
Minä aloin "antaa" kun aikamme odotettiin että haluni palautuisivat masennuksen jälkeen. Miehelle läheisyys=seksi ja sekin kärsi kun ei oltu ikinä ns. iholla. Eli en tehnyt aloitteita mutta en myöskään kieltäytynyt (ellei nyt oikeasti ollut joku migreeni tai flunssa, mutta ei mies silloin tietysti yrittänytkään). Ja hyvältähän se tuntuu kun pääsee asiaan, usein se ajatus ja aloittaminen tuntuu raskaammalta kuin onkaan. Nykyään meillä on seksiä säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa, eikä ole seksistä tai seksittömyydestä johtuvia riitoja enkä syyllistä enää siis itseänikään siitä kun "pitäisi olla seksiä" niin kuin aiemmin syyllistin (joka lisäsi tietenkin omaakin pahoinvointia). Eli mielestäni päätökseni kokeilla oli hyvä ja auttoi meidän parisuhdetta. :)
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi te haluttomat hankitte miehiä? Miehille seksi on naisessa tärkeintä ja suhteessa ylipäätään. Lahnan kuuluu erota ja päästää mies vapaaksi. Että oksettaa kaltaisesi naiset jotka leimaavat kaikkien naisten seksuaalisuuden pakkoantamiseksi. Säälittävä panopuu.
Mitä varten olet suhteessa? Äläkä nyt lässytä rakkaustarinoita.
Tällaisia kommentteja lukiessa löytää sentään hyviä puolia siitä, että oma mies on haluton. Ainakin tietää, että ei ole puolisolle pelkkä p*llu.
Itsellä haluttomana antaminen vie vaan haluja vielä kauemmas. Tulee sellainen itse/toiseninho. Tyyliin "tuolle on ihan sama mitä tunnen, kunhan saa itsensä tyydytettyä".
Eli omasta kokemuksesta en suosittele antamista ilman omaa halukkuutta. Sen sijaan omaa seksualisuuttaan voi yrittää herätellä kyllä, esim näteillä alusvaatteilla, jollain itsensä hemmottelulla tms. Mikä nyt tuntuu toimivan :) Kumppanille myös kannattaa kertoa, että kaipaa läheisyyttä ilman seksiä. Itsellä ainakin halut toisinaan heräävät kun halaillaan, silitellään tms. Mutta ei sekään saa oletus olla.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi te haluttomat hankitte miehiä? Miehille seksi on naisessa tärkeintä ja suhteessa ylipäätään. Lahnan kuuluu erota ja päästää mies vapaaksi. Että oksettaa kaltaisesi naiset jotka leimaavat kaikkien naisten seksuaalisuuden pakkoantamiseksi. Säälittävä panopuu.
Mitä varten olet suhteessa? Äläkä nyt lässytä rakkaustarinoita.
En ollut haluton tietenkään suhteen alussa. Nainen tuntee intohimoa samaan mieheen sen max. kaksi vuotta, sitten pitäisi vaihtaa uuteen, mutta useimmilla jää vaihtamatta kun ehditään suunnitella ja tehdä lapsia jne.
Täällä vissiin vain halukkaita naisia?? :(