Missä roolissa koet eniten epäonnistumista: äitinä, vaimona vai työntekijänä?

Vaimona. Menetän hermoni jatkuvasti (väsymyksestä johtuvaa) ja hermostun miehelle turhista asioista. Ei myöskään ole voimia seksiin/hierontaan/kunnon ruuanlaittoon.

Myös työntekijänä (lähihoitaja) teen virheitä mutten niin suuria tai haitallisia.

Uskon kaiken mainitsemani johtuvan väsymyksestä joka seuraa monen kuukauden 6h pätkittäisillä yöunilla.

Äitinä. Parhaani olen aina yrittänyt, mutta jälkeenpäin katsellen tunnustan monesti olleeni epätäydellinen, heikko ja uupunut, vihearviointejakin olen tehnyt.

Avioliitto lasteni isän kanssa päättyi, mutta siinä failuressa oli kyllä lasten isän osuus aika merkittävän suuri. Toisessa avioliitossani ei ole samankaltaisia katastrofeja ollenkaan.

Töissä menee hyvin, on aina mennyt.

Työntekijänä. Saamani palautteen mukaan olen ollut hyvä vaimo, ja pyrin olemaan jatkossakin. Äitinä teen myös parhaani, tosin työni alkaa olla tehty....mutta työntekijänä en irroita parastani enkä edes pysty teeskentelemään, että asialla olisi mitään merkitystä. Teen sen minkä pitää, hyvin, mutten enempää.

Äitinä. Syyllistän helposti itseäni millon mistäkin ja se loputon riittämättömyyden tunne. Mitään syytä näihin ei edes ole, lapsi on normaalisti kehittyvä, iloinen leikki-ikäinen ja minä ihan tavallinen työssäkäyvä äiti, mutta kai sitä äitinä joutuu taistelemaan kaikenlaisten tunteiden kanssa.

Olen äitinä erittäin hyvä, työntekijänä tunnollinen ja ahkera. Vaimoksi en kelvannut, enkä tiedä mikä mätti, kun mies (7 vuotta yhdessä, kaksi lasta) jätti toisen vuoksi.

Kaikki nuo pestit olen suorittanut oikein mainiosti. Äiti olen ollut pian 16 vuotta ja kaikki kolme lastani ovat upeita ihmisiä myös muiden mielestä.

Vaimona olen ollut hieman vähemmän aikaa ja avioliittomme voi mainiosti. Tottakai rähisemme aina välillä, mutta harvoin menemme nukkumaan riidoissa.

Työntekijänä saan myös mahtavat pisteet, sillä olen yrittäjä ja yritykseni lähes kymmenen vuotinen historia on mukavaa katseltavaa niin lukujen kannalta, kuin myös asiakkaiden tyytyväisyyden kautta.

Äitinä! Riittamättömyyden tunne kalvaa.. Mietin myös koko ajan sitä, miten pitäisi olla koko ajan parempi äiti. Hermostun tosi helposti (lepyn myös, jos se nyt mitään auttaa..) ja räjähtelen varsinkin väsyneenä.

Kokopäivätyö, kolme alakouluikäistä ja niiden sekä miehen harrastukset.. Lisäksi oma luottamustoimi (siinäpä se ainut oma juttu).

Töissä onnistun. Siellä jaksan, koska tykkään työstäni, enkä stressaa siitä. Työ on vaihtelevaa ja tarpeeksi aktiivista.

Miehen kanssa sujuu hyvin, meillä on hyvin samanlaiset arvot ja asenteet. Joskus tulee sanomista, mutta kumpikaan ei jää vellomaan siihen. Yhteistä aikaa aina iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Suhde hyvä ja vahva.

Ainoastaan lasten kanssa koen epäonnistumisen tunteita. Tiedän, ettei voi olla täydellinen, mutta luonteeltani olem liikaa täydellisyyteen pyrkivä.

Pääasiassa hyväksyn epätäydellisyyteni äitinä, mutta on myös hetkiä, jolloin toivon, että nämä eväät meidän arjessa riittävät ja lapset selviävät aikuiseen elämään ilman sen suurempia kupruja!

Uskoisin, että olisin loistava vaimo ja surkea äiti, en ole kumpaakaan. Työssäni olen hyvä.

Työntekijänä. Olen nuori ja ollut monessa oman alani työpaikassa. Tämän hetkisissä hommissa viihdyn, mutta useimmissa paikoissa olen tuntenut, järjellä ajatellen ihan perustelematonta, riittämättömyyden tunnetta vaikka olen hoitanut työni ihan hyvin.

Vaimona koen onnistuneeni, rakastan miestäni ja tuen häntä parhaani mukaan, kuten hänkin minua. Nauretaan ja pelleillään, yhdessä on hyvä olla. Suunnitellaan tulevaisuutta ja puhutaan vaikeistakin aiheista. Uskon olevani yhdessä elämäni rakkauden kanssa.

Äitinä haluaisin onnistua, ehkäisystä luovuttiin 2kk sitten..

Työntekijänä. Tunnen töissä aina olevani riittämätön ja surkea työntekijä. Muut ovat sata kertaa parempia kuin minä. Olen kokeillut eri aloja ja kaikissa työpaikoissa on ollut ihan yhtä huono fiilis. Joko olen oikeasti huono työntekijä, tai sitten minulla on korvien välissä vikaa.

Työntekijänä. Ehdottomasti. Minulla on vaativa asiantuntija-ammatti mutta suoraan sanoen olen ihan diipadaapa-alan asiantuntija. Työni ei motivoi minua, joten en jaksa kehittää osaamistani ja teen kaiken viimesenä iltana kiireessä. Alani ja työnkuvani on hirveän epämääräinen mutta kuitenkin pitää osata tehdä aina kaikkea ilman että kukaan oikein tietää mitä oikeastaan pitäisi tehdä. En oikein koe onnistuvani kunnolla työssäni koskaan, jotain pitää vain aina räpeltää ja jokainen työpäivä tuntuu vaikealta.

Olen hyvä vaimo. Olen fiksu ja minun kanssani on hauskaa. Olen rakastava ja lämmin mutta en takertuva, ja meillä menee hienosti.

Olen myös hyvä äiti, äitiydessä minun ei tarvi yrittää toteuttaa jotain ihmeellisiä muiden antamia kriteereitä vajailla resursseilla, vaan saan ihan itse tehdä niinkuin hyväksi katson. Olen rento, kiinnostunut lapsestani, ja se tekee hänen kanssaan olemisesta ja kasvattamisesta sekä mukavaa että helppoa.

Up

Kaikissa noissa on tullut epäonnistumisia ja lisäksi tyttärenä, sisarena, ystävänä, isoäitinä.

Äitinä, muutenkin periksiantamattomalla lapsellani on kova uhmaikä :'(

En ole noista mitään, joten kaiketi olen harvinaisen onnistunut yksilö :D

Ehdottomasti äitinä. Kolmesta lapsestani kaksi vanhinta on jo omillaan eikä kumpikaan välitä pitää yhteyttä.

Ja aivan perushyvät kotiolot olleet, en ymmärrä mistä kiikastaa. On itselleni kipeä asia mutta en voi väkisin roikkua heidän elämässään.

Toisen lapsen tultua pelkään etten ole enää tarpeeksi läsnä esikoiselle.

Parisuhteessa emme ole rippuvaisia toisistamme ja kumpikin ymmärtää ettei aina jaksa.

Työssäni olen hyvä. Mieltä lämmittää kun esimies välillä kysyy voisinki jo palata töihin.

Ei ole lapsia, puolisoa tai työpaikkaa, joten otaksun, että olen epäonnistunut siis jokaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti äitinä. Kolmesta lapsestani kaksi vanhinta on jo omillaan eikä kumpikaan välitä pitää yhteyttä.

Ja aivan perushyvät kotiolot olleet, en ymmärrä mistä kiikastaa. On itselleni kipeä asia mutta en voi väkisin roikkua heidän elämässään.

Itse "unohdin" vanhempani ja yhteyden pidon kun läksin omilleni. Oli yhtäkkiä niin paljon kaikkea ja elämä oli niin jännittävää kun opetteli olemaan aikuinen.

Älä pelkää, tuskin vika on kasvatuksessa ja tulevat vielä takaisin :)

Työssäni olen hyvä, tosin nykyinen työni ei ihan vastaa osaamistani ja on sen takia minulle aika helppoa.

Melko tuoreena vaimona olen ehkä 7/10. Harmittaa, että annan tämän hetkisen erittäin kiireisen ja muutoksia täynnä olevan arjen haitata suhdetta. Kuvittelin olevani parempi vaimo. Suhde kuitenkin on onneksi terveellä pohjalla. Silti koen hieman epäonnistumista ja mietin usein, että pitäisi jotenkin skarpata.

Äitini tulen toivottavasti olemaan hyvä. Se olisi noista kolmesta roolista tärkein.