Minkä ikäisenä olette antaneet lapsen aloittaa kiroilun?

Minun lapseni ei kiroile kuulteni minkään ikäisenä. Meillä ei kiroile lapset eikä aikuiset, vaikka muut tekisivät mitä.

Etkö tiedä että rivojen pyypyy sanojen käyttö on kielletty? :D

En ole "antanut" lapsen aloittaa kiroilua, jossain vaiheessa se vain lakkasi kyselemästä lupia :(

Nuoret 20v. ja 15v. eivät koskaan kiroile tai haistattele kotona tai meidän vanhempien kuullen.

Varmasti kuitenkin kiroilevat kavereidensa kanssa mutta toivottavasti joka toinen sana ei ole vitttu...se vaan on niin noloa.

Vierailija kirjoitti:

Etkö tiedä että rivojen pyypyy sanojen käyttö on kielletty? :D

Mitä rivoa on helvetissä ja saatanassa? Niistähän puhutaan Raamatussakin :D

En ole milloinkaan antanut lapseni aloittaa kiroilua. Teini-ikään tullessaan hän sen vain aloitti. Toisteli aikansa v*ttua ym, kunnes yhtenä iltana kyllästyin. Matkin häntä sen illan käyttäen mainuttuja sanoja yhtä tiuhaan kuin hän. "Nyt on v*ttu ruoka valmista. Tulkaa v*ttu syömään" jne. Meillä on vain yksi lapsi, joten ei ollut pienempiä saamassa huonoa mallia. Tuohon iltaan loppui kiroilu (ainakin) kotona. 

Meillä ei kiroilla ollenkaan. Ei aikuiset eikä teinitkään. Toki nuo teinit varmaankin kaveriporukassa päästelevät, mutta toivottavasti eivät kovin.

Meillä taas on annettu lasten kiroilla jo ihan pienestä saakka. Me aikuiset emme kiroile juuri ollenkaan, eikä lapsiakaan kiinnosta kun siitä ei ole tehty mitään kiellettyä juttua. Jos nyt pari kertaa vuodessa jonkun kirosanan päästää, niin saa ihan vapaasti päästääkin.

Lapset ovat aina saaneet kiroilla. Olen tehnyt selväksi, että kirosanat ovat niitä tilanteita varten, kun mitkään muut sanat eivät riitä. Koko ajan ei voi kiroilla, samoilta menee teho.

Meillä siskoni opetti tyttärilleni yleisimmät kirosanat heidän ollessaan noin puolitoista vuotiaita. Eivät ottaneet tyttäret niitä käyttöön silloin eikä koskaan myöhemminkään. Olisko ollut niin, että sallittu hedelmä ei maistunutkaan.

Minä en vieläkään kiroile vanhempieni tai vanhojen ihmisten kuullen saati sitten olisin ikinä haistatellut, ja toivon vieväni saman perinteen eteenpäin.

Vuosia sitten tuttavaperheen äiti ihmetteli: Mistä helvetistä nuo meidän pojat ovat oppineet kiroilemaan? Äiti ei edes tajunnut itse kiroilevansa kuin turkkilainen. Perheen isä taas ei kiroillut lainkaan.

Minun pikkuveljeni oli noin kaksivuotias, kun hän yritti opetella kiroilemaan, kun oli kuullut aikuisten miestenkin päästelevän suustaan rumia sanoja. Poika istui ison kippiautonsa lavalla ja toisteli: Julamauta! Voi julamauta! Ja suuttui itselleen, kun tajusi, ettei osannut sanoa sanaa oikein. Meitä muita tuppasi naurattamaan, mitä emme kuitenkaan pojalle näyttäneet. Parin vuoden kuluttua poika ei kiroillut, mutta heti jos sanoin vaikka hitto, niin poika juoksi kiireesti äidin luo kertomaan, että sisko kiroilee. No, vähän vielä isompana kyllä kaikki ärräpäät ynnä muut olivat pojalla hallussa. Minä sen sijaan en juuri hittoa pahempaa sanaa käytä. Ja sitä kotiosoitetta = naisen elintä en koskaan!

Meillä saa kiroillakin kotona, jos siltä tuntuu. Jos kunnolla ottaa pattiin ja harmittaa, niin sehän on mitä oivallisin keino purkaa tunteitaan! Kyllä meinaan paremmin auttaa kun kajauttaa perkeleen, kun tyyliin voi hitsinpimpulat voi rutto voi harmi. Olen kertonut myös, että ne on sellaisia sanoja, joista kaikki ihmiset ei pidä, eli niitä ei turhaan huudella ja mielellään vaan kotona ja oikeassa tilanteessa, eli jos suututtaa ja harmittaa ja kiukuttaa ihan superpaljon. Vittu-sanaa pyrin karttamaan kielenkäytössä, se kuulostaa niin rumalta, perkele, helevetti tai jumalauta lähinnä käytössä.

En ole kuullut mutta lieneekö tuollakaan väliä? Sanojahan ne vain on.

Itse olen 13.v ja kiroilen kavereiden kanssa sekä kotona. Toki kotona siten, ettei vanhemmat kuulisi, mutta on kuullut ja viimeksi tänään oma isä näki laittamani viestin kaverille missä luki vi*tu ja sanoi asiasta. En kuitenkaan pidä hyvänä sitä, että jo 1.v kiroilisi🙂 Tässä oma mielipiteeni asiasta, että juuri jos suututtaa tai asiat menee pieleen, niin silloin voi päästellä vähän rumempiakin sanoja.