Puoliso viikot toisessa kaupungissa -miten tottua yksin olemiseen?
Olo on taas jollakin oudolla tapaa levoton, mahanpohjassa tuntuu oudolta. En saa oikein keskityttyä mihinkään ja melkeinpä ahdistaa. Ensimmäisenä yönä yksin en saa nukuttua kunnolla ja en oikein tiedä miten sitä olisi, pelottaa ja olen kuulevinani ulkoa vaikka mitä. Sitten helpottaa ja nautin olostani täysin rinnoin.
Kun mies tulee kotiin alkaa taas sama, tuntuu oudolta, en saa ensimmäisenä yönä nukuttua kunnolla kun toinen yskii, kuorsaa tai puhuu unissaan ja ahdistaa kun en saa olla rauhassa puuhaamassa omiani. Ja kun taas erossa olon aika tulee, niin iskee levoton ja outo olo.
Millä hemmetillä tähän oikein tottuu? Pahinta on juuri tämä kun ensimmäinen päivä erossa on vapaapäiväni ja ei ole mitään pakollista menoa tai tehtävää.
Kommentit (4)
No ei se nyt noin ahdistavaa ole. Tylsää kyllä kun toinen lähtee, mutta sitten omat kuviot, työ ja harrastukset jotka pitää liikkeessä. Ja yhteyttähän voi pitää, me tekstaillaan päivällä ja soitetaan illalla pitkä puhelu.
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt noin ahdistavaa ole. Tylsää kyllä kun toinen lähtee, mutta sitten omat kuviot, työ ja harrastukset jotka pitää liikkeessä. Ja yhteyttähän voi pitää, me tekstaillaan päivällä ja soitetaan illalla pitkä puhelu.
No siinä se onkin kun on... Tuntuu etten totu oikeastaan kumpaankaan, en yksin olemiseen, enkä yhdessäoloon. Itsellä on omat hommat, kaverit, harrastukset, lemmikit ja kotihommat okt:ssa tehtävänä, mutta silti on niin levoton olo. Vaikka saman katon alla ollessakin olen mieluiten hyvin paljon yksikseni! Joka ilta jutellaan kyllä Skypessä, vaikken aina kyllä edes jaksaisi, jos totta puhutaan. Perjantaina suorastaan ärsytti kun mies tuli kotiin sotkemaan kuvioitani täällä ja tänään taas on outo olla kun mies lähti aamulla.
Se hyvä puoli tässä sentään on, että levottomuuksissani en saa edes syötyä tavalliseen tapaan ja laihduin ~0.5kg/viikko tahdilla ihan itsestään. Ihan hullua.
Nostan, josko nyt olisi porukkaa enemmän linjoilla.