Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö palstalta muita syrjäytyneitä, moniongelmaisia, pitkäaikaissairaita ja -työttömiä?
21.01.2017 |
Olin alunperin aikeissa kirjoittaa tähän yleisen valitusviestin siitä millaista tuskaa ja kärsimystä elämäni on, mutta sitten rupesi tuntumaan ettei siitä olisi mitään hyötyä, ja kuraa täältäkin vain saisin viestin seurauksena niskaani.
Niinpä tyydynkin vain kysymään: Onko täällä muita syrjäytyneitä jotka kokevat elämänsä sietämättömäksi kärsimykseksi, tai joista on alkanut tuntua siltä että oman elämän ongelmat eivät tule koskaan ratkeamaan?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Olen syrjäytynyt, moniongelmainen ja ainakin päästäni sairas. Töitä sentään on. Vielä. Mutta yt-neuvottelut on päällä (taas) joten eiköhän tuokin kriteeri kohta täyty.
No sinulla on sentään työpaikka, joten et ole 100-prosenttisen syrjäytynyt. Ilmeisesti olet myös fyysisesti ainakin jossain määrin terve, joten sinulla on edes jotain mistä olla onnellinen.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, eikö täällä muka tosiaan ole muita?
Vierailija kirjoitti:
Oho, eikö täällä muka tosiaan ole muita?
Suurin osa palstan aktiivisista kirjoittelijoista.
No mä olen vaan työtön.
En syrjäytynyt, enkä moniongelmainen enkä mt-ongelmainen. Mun ongelma on vaan työttömyys, muuten kaikki on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Olen syrjäytynyt, moniongelmainen ja ainakin päästäni sairas. Töitä sentään on. Vielä. Mutta yt-neuvottelut on päällä (taas) joten eiköhän tuokin kriteeri kohta täyty.
Sama mutta töissä en ole käynyt herran aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun rakkaani. Toki kohentuu pikkuhiljaa, tapasimme syyskuussa ja elämänilo alkaa pikkuhiljaa palautua ja usko huomiseen.
Minä. Paniikkihäiriön takia syrjäytynyt. En saa eläkettä ja en oikein mitään muutakaan rahaa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen käyttänyt antipsykoottista lääkitystä ja serotoniiniselektiivistä masennuslääkettä ja rauhoittavia lääkkeitä jo yli 20 vuotta yhtäjaksoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Mua ei huvita mennä töihin eikä opiskella. Mä en tykkää ihmisistä. Mä vihaan pakkotutustua uusiin ihmisiin. Mä en oikein yleensä edes pysty erottamaan niitä toisistaan enkä muista niiden nimiä kuin harvoin. Oikeasti on olemassa vain muutama ihmistä, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Muuten mä haluaisin oikeastaan vaan lukea kirjoja ja käydä lenkillä ja silloin tällöin ehkä piirtää. Yhteisöihin kuuluminen on minusta vastenmielistä jo ajatuksenkin tasolla, käytännöstä puhumattakaan.
Mun täytyy kuitenkin alkaa saamaan jostain rahaa. Mulla ei ole paniikkihäiriötä eikä mt-ongelmia (tietääkseni), mutta aion ruveta teeskentelemään niitä päästäkseni eläkkeelle. Naiset uskotaan niin helposti hulluiksi. Auttaa vielä, jos vedän vaikka jollain päihteellä päälle kunnon psykoosin. Alan vain höpisemään jotain esim. ufoista.
Täällä on. Masennus diagnosoitu alle parikymppisenä, pääsi kyllä hoidon piiriin ja sain opiskeltua ammatin. Jonkin aikaa elinkin ihan ihmisen elämää, kävin töissäkin. Sitten löytyi puoliso, muutto pienelle vieraalle paikkakunnalle kauas omasta suvusta, eka lapsi ja synnytysmasennus, olin osastollakin. Monta vuotta kotiäitinä, hetkeksi töihin, sitten irtisanominen. Diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta, tosin en enää tiedä onko mulla se masiskin siinä rinnalla vai eikö tyroksiini vaan tehoa. Eli ole nyt työtön, depressoitunut, kuulo huonontunut entisestään mikä pahentaa syrjäytymistä täällä mistä en juurikaan tunne ketään ja tukitoimet onnettomat esim. pk-seutuun verrattuna. Lisäksi tuntuu, ettei mulla ole puolisoni kanssa juurikaan yhteistä ja olen surkea äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Misantrooppi kirjoitti:
Minä. Mua ei huvita mennä töihin eikä opiskella. Mä en tykkää ihmisistä. Mä vihaan pakkotutustua uusiin ihmisiin. Mä en oikein yleensä edes pysty erottamaan niitä toisistaan enkä muista niiden nimiä kuin harvoin. Oikeasti on olemassa vain muutama ihmistä, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Muuten mä haluaisin oikeastaan vaan lukea kirjoja ja käydä lenkillä ja silloin tällöin ehkä piirtää. Yhteisöihin kuuluminen on minusta vastenmielistä jo ajatuksenkin tasolla, käytännöstä puhumattakaan.
Mun täytyy kuitenkin alkaa saamaan jostain rahaa. Mulla ei ole paniikkihäiriötä eikä mt-ongelmia (tietääkseni), mutta aion ruveta teeskentelemään niitä päästäkseni eläkkeelle. Naiset uskotaan niin helposti hulluiksi. Auttaa vielä, jos vedän vaikka jollain päihteellä päälle kunnon psykoosin. Alan vain höpisemään jotain esim. ufoista.
Ei ne päästä eläkkeelle, vaikka ois oikeitakin ongelmia. Mulla skitsofreniaa ja paha paniikkihäiriö ja pitäis vaan yrittää muka tässä työllistyä jotenkin.
Misantrooppi kirjoitti:
Minä. Mua ei huvita mennä töihin eikä opiskella. Mä en tykkää ihmisistä. Mä vihaan pakkotutustua uusiin ihmisiin. Mä en oikein yleensä edes pysty erottamaan niitä toisistaan enkä muista niiden nimiä kuin harvoin. Oikeasti on olemassa vain muutama ihmistä, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Muuten mä haluaisin oikeastaan vaan lukea kirjoja ja käydä lenkillä ja silloin tällöin ehkä piirtää. Yhteisöihin kuuluminen on minusta vastenmielistä jo ajatuksenkin tasolla, käytännöstä puhumattakaan.
Mun täytyy kuitenkin alkaa saamaan jostain rahaa. Mulla ei ole paniikkihäiriötä eikä mt-ongelmia (tietääkseni), mutta aion ruveta teeskentelemään niitä päästäkseni eläkkeelle. Naiset uskotaan niin helposti hulluiksi. Auttaa vielä, jos vedän vaikka jollain päihteellä päälle kunnon psykoosin. Alan vain höpisemään jotain esim. ufoista.
100% mielisairaana sanon, että teeskentelyn tie on raskas ja yleensä tulee tyssit. Näitä on tullut vastaan.
Jos haluat hoitaa itsellesi sarjan psykooseja vapaaehtoisesti päihteillä, voit olla varma, että menetät ensimmäisenä sen, mistä vielä itsessäsi pidit tai mikä toimi.
Kannattaa muistaa, että tuista ja eläkkeistä päättävät viime kädessä muut kuin sinua hoitanut psykiatrisen polin henkilökunta, jos pääset sinne saakka, ja niitä ei kiinnosta ufoilut, pelkästään voidaanko tuosta ihmisestä puristaa irti vielä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne päästä eläkkeelle, vaikka ois oikeitakin ongelmia. Mulla skitsofreniaa ja paha paniikkihäiriö ja pitäis vaan yrittää muka tässä työllistyä jotenkin.
Kuulostaa tutulta. Tosin sekin on jo hyvin että on onnistunut saamaan itselleen kunnolliset diagnoosit. Joillakin monisairailla (kuten minulla) kunnolliset diagnoosit puuttuvat, vaikka tosiasiallisesti on jos jonkinlaista vaivaa sekä fyysisen että psyykkisen terveyden puolella. Masennus on kyllä diagnosoitu, mutta se ei mitään sairauseläkettä ainakaan kovin helposti tule mahdollistamaan, eikä yhteiskunnalta tunnu muutenkaan saavan mitään tukea kun viralliset diagnostiset kriteerit eivät täyty, vaikka kärsisi hyvinkin invalidisoivista oireista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne päästä eläkkeelle, vaikka ois oikeitakin ongelmia. Mulla skitsofreniaa ja paha paniikkihäiriö ja pitäis vaan yrittää muka tässä työllistyä jotenkin.
Kuulostaa tutulta. Tosin sekin on jo hyvin että on onnistunut saamaan itselleen kunnolliset diagnoosit. Joillakin monisairailla (kuten minulla) kunnolliset diagnoosit puuttuvat, vaikka tosiasiallisesti on jos jonkinlaista vaivaa sekä fyysisen että psyykkisen terveyden puolella. Masennus on kyllä diagnosoitu, mutta se ei mitään sairauseläkettä ainakaan kovin helposti tule mahdollistamaan, eikä yhteiskunnalta tunnu muutenkaan saavan mitään tukea kun viralliset diagnostiset kriteerit eivät täyty, vaikka kärsisi hyvinkin invalidisoivista oireista...
Niin se tahtoo olla että pitäis olla fyysisiä vammoja ja täysin kyvytön, jos vähänkin vaikutat ihmiseltä päälle päin, niin kuvittelevat että sinusta on töihin siinä missä muistakin.
Misantrooppi kirjoitti:
Minä. Mua ei huvita mennä töihin eikä opiskella. Mä en tykkää ihmisistä. Mä vihaan pakkotutustua uusiin ihmisiin. Mä en oikein yleensä edes pysty erottamaan niitä toisistaan enkä muista niiden nimiä kuin harvoin. Oikeasti on olemassa vain muutama ihmistä, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Muuten mä haluaisin oikeastaan vaan lukea kirjoja ja käydä lenkillä ja silloin tällöin ehkä piirtää. Yhteisöihin kuuluminen on minusta vastenmielistä jo ajatuksenkin tasolla, käytännöstä puhumattakaan.
Mun täytyy kuitenkin alkaa saamaan jostain rahaa. Mulla ei ole paniikkihäiriötä eikä mt-ongelmia (tietääkseni), mutta aion ruveta teeskentelemään niitä päästäkseni eläkkeelle. Naiset uskotaan niin helposti hulluiksi. Auttaa vielä, jos vedän vaikka jollain päihteellä päälle kunnon psykoosin. Alan vain höpisemään jotain esim. ufoista.
Ikävä sanoa, mutta kuulostat pelottavan paljon siltä tytöltä joka vangittiin epäiltynä kouluiskun valmistelusta, ja joka fanitti pakkomielteisesti Jokelan kouluampujaa...
Enkä kuulosta. En fanita kouluampujia. Enkä halua tehdä mitään iskuja, haluan vain olla rauhassa.
Olen syrjäytynyt, moniongelmainen ja ainakin päästäni sairas. Töitä sentään on. Vielä. Mutta yt-neuvottelut on päällä (taas) joten eiköhän tuokin kriteeri kohta täyty.