Te lapsiperheet, joilla turvaverkko
Paljonko saatte apua arkeenne ihan vaikka esimerkiksi tuntia per viikko? Minkälaista apua?
Käyttekö isovanhemmilla usein syömässä, vahtivatko he lapsia, kun teillä menoja, leikittävätkö muuten vain?
Tuli vain mieleen, kun eräs tuttu kertoi, kuinka isovanhemmat hoitaa vauvaa pari kertaa viikossa ja hän saa rauhassa siivota muutaman tunnin ajan. Mielenkiinnosta kuulisin, miten teillä muilla, saatteko paljon apua? En ole kateellinen, mutta kunhan miehen kanssa mietitty joskus, että ilmankos meistä välillä tuntuu, että vuorokauden tunnit ei tahdo riittää, kun keskenämme hoidetaan kaikki ilman tukiverkkoja.
Kommentit (5)
Et kysynyt tätä, mutta. Olin Totaali yh, ilman tukijoukkoja.. lapset mukana gynekologilla tms.. todellakin oppi selviytymään. Olisin kaivannut apua moneen eri tilanteeseen.. auton renkaatkin taisin vaihdattaa kerran niin, että toinen lapsi nukkui kaukalossa ja auto roikkui ilmassa huoltoasemalla. Hetki kahdestaan toisen lapsen kanssa.. :)
Puhumattakaan arjen tilanteista, suihkussa tai wc rauhaa tuskin oli vuosiin..
Olkaa onnellisia toisistanne. Aina löytyy joku jolla menee huonommin :) tai paremmin..
Minä oon kyllä onnellinen, että valitsin asumisen kotiseudullaan, missä perhe on lähellä.
Olen leski ja en ole oikeastaan kertaakaan ollut tilanteessa ettei apua olisi löytynyt.
Ja sitten taas toisin päin, olen auttanut läheisiä ihmisiä heidän tarvitessaan apua.
Minulla tosin on vain yksi lapsi, ja hänkin aina tykännyt touhuta ilman viihdykettä.
Vierailija kirjoitti:
Et kysynyt tätä, mutta. Olin Totaali yh, ilman tukijoukkoja.. lapset mukana gynekologilla tms.. todellakin oppi selviytymään. Olisin kaivannut apua moneen eri tilanteeseen.. auton renkaatkin taisin vaihdattaa kerran niin, että toinen lapsi nukkui kaukalossa ja auto roikkui ilmassa huoltoasemalla. Hetki kahdestaan toisen lapsen kanssa.. :)
Puhumattakaan arjen tilanteista, suihkussa tai wc rauhaa tuskin oli vuosiin..
Olkaa onnellisia toisistanne. Aina löytyy joku jolla menee huonommin :) tai paremmin..
En kysynyt, mut ihan hyvä ku kirjoitit. :) Noinhan se on, enkä tarkoittanutkaan mitenkään kilpailla. :) Teitäkin oon miettinyt ja te ootte kyllä sissejä. :) Meillä on tosiaan hyvä, kun on toisemme. Helpottaa paljon. Mies tekee paljon töitä ja on pitkiä päiviä pois kotoa. Välillä vähän olo kuin ois yh, mut eihän toi oo oikeasti vielä mitään. Oon joskus miettinytkin, että voi jessus, jos ois oikeasti yh... Ois varmaan vitsit vähissä. Vaikka toisaalta aina sitä pärjää, kun on vaan pakko pärjätä. :) Joskus kun ei jaksais tehdä ruokaa, sitä toivoo, että oispa mummola, minne kutsuttais syömään. Mut sit mennään hakeen jostain ruokaa...
Meillä kolme lasta ja turvaverkkona on neljän perheen yhteinen hoitorinki, kahden opiskelijatytön avustuksella, joille maksamme normaalipalkan.
Käytämme 3-4 kertaa kuukaudessa, yleensä jos töissä on jotakin ylimääräistä tai muuta menoa.
Isovanhempien kanssa ollaan tekemisissä viikon parin välein ja soitellaan useammin, mutta lasten hoitovastuu on meillä vanhemmilla, eikä yökyläilyä harrasteta, kun lapset ovat vielä pieniä eli alle kouluikäisiä.
Mieheni vanhemmat ovat mukana vielä työelämässä ja siksi emme halua heitä rasittaa, omani ovat jo yli 70v. ja heillä taas terveys reistailee ja väsyvät helposti.
Kerran viikossa vähintään miehen vanhemmat hoitaa lapsia (hakee päiväkodista, viettää yhdessä muutaman tunnin ja ruokkii, tuo yöksi kotiin, perjantaina saattavat jäädä yökylään). Mun vanhemmat kerran pari kuussa haluavat lapset kylään. Ja jos tarvitaan erikseen lastenvahtiapua, mitä pyydetään noiden lisäksi ehkä kerran kuukaudessa, niin varmasti jomman kumman vanhemmat ottaa. Lisäksi miehen siskot toisinaan haluavat ottaa tyttöjä kylään ja hoitoon.
Eli kerran pari viikossa keskimäärin saadaan vapaa-aikaa kunnolla lapsista :D Noiden päälle lisäksi usein käydään syömässä jommankumman vanhemmilla tai he meillä (kerta pari viikossa). Ollaan kyllä onnekkaita, että kaikki asuu tässä meidän lähellä ja haluaa auttaaa :)